5 syytä, miksi ateistinkin kannattaa kuunnella Joose Keskitaloa

Usko tai älä, Joosea kannattaa kuunnella. (Kuva: Tomi Palsa)

Usko tai älä, Joosea kannattaa kuunnella. (Kuva: Tomi Palsa)

Tutustuin Joose Keskitalon musiikkiin keväällä 2008 sattumalta. Pienlehteä toimittanut tuttavani pyysi minua tekemään haastattelun itselleni jokseenkin tuntemattomasta artistista. Löysin itseni rähjäisestä kellarikämpästä kuuntelemasta juttuja maailmanlopusta ja ryssäkenraaleista. Kyllähän sellainen kiinnostaa.

Keskitalo oli juuri julkaissut kolmannen albuminsa Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo, joka esitteli hänen uuden taustayhtyeensä. Siitä tuli Joose-fanitukseni lähtöpiste. Olen siis diggaillut Keskitaloa melko tarkkaan yhtä kauan kuin Kolmas Maailmanpalo on ollut olemassa. Kuluneiden viiden vuoden mittaan olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että hän on meidän aikamme tärkein suomalainen lauluntekijä.

Tänään Kolmas Maailmanpalo soittaa Tavastialla viimeisen keikkansa. Viiden vuoden yhteinen taival tulee päätökseensä. Se ei tietenkään tarkoita Joose Keskitalo -musiikin loppua: arvailisin, että luvassa on soolomateriaalia, ja yhteistyö Maailmanpalo-soittoniekkojen kanssa jatkuu jotain aivan uutta (ja hyvin vanhaa) tarjoilevan Inariveljet-projektin muodossa.

Keskitalon kaksi ensimmäistä levyä ovat sitä paitsi merkkiteoksia nekin: rosoinen soolokiekko Luoja auta ja Maailmanpaloa pehmeämmin iskelmällisen, nimettömän bändin kanssa toteutettu Kaupungit puristuvat puristimissa kestävät kyllä vertailun myöhempään tuotantoon.

Niin tai näin, Kolmannen Maailmanpalon mukana päättyy myös yksi aikakausi Joose-fanien elämässä.

Ja miksi sinäkin et voisi olla Joose-fani? Ainakin kannattaa kokeilla. Ainakaan ei kannata jättää kokeilematta miehen tunnetusta vanhoilliskristillisyydestä kumpuavien ennakkoluulojen takia. Ateistillakin riittää koluttavaa Keskitalon maailmassa. Tiedän sen henkilökohtaisesti. Keskitalon musiikki ja persoona eivät tyhjenny helposti heitettyihin yleistäviin määritelmiin. Se on ristiriitoja täynnä, ja ainakin kuuntelijan näkökulmasta kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Juuri kuten pitääkin.

Tässä Kolmannen Maailmanpalon jäähyväiskeikan kunniaksi viisi syytä kuunnella Joose Keskitaloa omasta vakaumuksesta riippumatta, varustettuna Maailmanpalon tuotannosta poimituin biisinäyttein.

#1 Joose on syvällinen

Myönnetään tosiasiat: suurin osa modernista hengellisestä musiikista on latteaa. Se vaikuttaa enemmän opittujen fraasien toistolta kuin itse koetulta, itse ajatellusta puhumattakaan. Ehkä on vallalla käsitys, ettei uskolla ja ajattelulla voi olla mitään tekemistä keskenään. Historiallisesti katsottuna tämä on omituista, onhan kristinusko kuitenkin 2000 vuoden mittaan innoittanut sekä äärimmäisen monimutkaisiin teoreettisiin pohdintoihin että kaikkea muuta kuin ulkoa opituilta tuntuviin hourenäkyihin.

Joose tuntuu enemmänkin osalta näitä traditioita kuin “gospel-musiikin” edustajalta. Hänen tekstinsä välittävät uskonnonfilosofista ajattelua ja persoonallista suhdetta hengellisyyteen. Lisäksi niissä kuuluu vankka kirjallisuudentuntemus ja kyky pelata metaforisella tasolla. Usein hänen tapansa kertoa tarinaa pinta- ja syvätasolla samaan aikaan tuo enemmän mieleen jonkin Leonard Cohenin kuin ketään suomalaista artistia.

Hyvä esimerkki on Maailmanpalon viimeiseltä Vyötä kupeesi ja tule! -albumilta löytyvä Alexander Aava, metsässä harhailevan miehen odysseia, jonka Keskitalo on maininnut perustuvan sukuhistoriaan. Ei kuitenkaan ihan suoraan kerrottuun sellaiseen, sillä tekstin nimihenkilö syöttää selviytymisensä pitimiksi metsän linnuille ensin lihansa ja sitten sielunsa. Tarinan analysoimiseen voisi käyttää loppupäivän, mutta kieltäymyksestä ja ihmisyyden rajoista siinä on kyse.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Joose on kiero

Kuten ilmeisen höyryisen Unien Savonlinna -dokumentin nähneet tietävät, Joose vietti nuoruutensa tuossa Savon ja Karjalan rajamailla sijaitsevassa kaupungissa. Sieltäkö lienee peräisin se salaviisas kierous, jonka takia hänen tarkoitusperistään on usein niin vaikea ottaa selvää. Vaikka Keskitalo on levyttänyt paljon vilpittömän tunteellisia kappaleita, aivan yhtä lailla hänen tuotannostaan löytyy pokerinaamalla heitettyjä absurditeetteja ja vähintäänkin omalaatuisia näkyjä.

Usein avainidea on yhteismitattomien asioiden sekoittaminen. Tämä liittyy taiteentutkimuksessa groteskiksi kutsuttuun moodiin, jossa ylevä ja alhainen kohtaavat. Joosella kyse on monesti uskonnollisten ja mahdollisimman maallisten käsitteiden ymppäämisestä samaan lauluun. Tämä tuo niihin sellaista tarttumapintaa, jota ei-uskonnollinen ihminen tuskin löytää rippikoulubiiseistä. Maallisen tason kautta pääsee käsiksi tekstin varsinaiseen merkitykseen.

Niin ikään Maailmanpalon viimeiseltä levyltä löytyvä tarinalaulu Meedio Mouhu kertoo allegorian savonlinnalaisesta okkultismiin taipuvasta rapajuoposta, joka lyö puolikkaasta viinapullosta vetoa, että pystyy kävelemään veden päällä. Tietysti hän uppoaa syvään satama-altaaseen kuin kivi. Laulun arkiset yksityiskohdat ässäarpoineen tuovat siihen hykerryttävää värikkyyttä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Joose on härski

Kaikki kristityt eivät ole päiviräsäsiä, joilla on vaikeuksia esimerkiksi seksuaalisanastoon suhtautumisessa. Joose ottaa tarvittaessa sen alan termistön vaikka metaforiseen käyttöön. Näin tietysti Nuorgamin 2000-luvun kotimaisiin klassikoihinkin listatussa Kuuletko, kun hautausmaa vetää käteen -biisissä. Sehän ei kerro runkkaamisesta, vaan kuolemasta (ja elämästä).

Biisin emoalbumi Tule minun luokseni, kulta on kylläkin ihmissuhdelevy. Monella sen raidalla Keskitalo pukee rakastumisen kummallisuudet hätkähdyttävän konkreettisiksi kuviksi. Toiveiden nainen kootaan ruumiiden pilkotuista osista Viisi tyttöä -laulelmalla. Rankkana bluesina vedetty nimibiisi taas käsittelee karrelle polttavaa himoa, mutta rinnastaa sen konkreettiseen nälkään ja kannibalismiin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 Joose on apokalyptinen

Mikäpä olisi siistimpää kuin maailmanloppu? Sen tietävät ainakin kaikki metallimusiikin, 82-hardcoren tai Aphrodite’s Childin ystävät. Heille voi suositella myös Joosea.

Raamatussahan on se yksi loppuosio, josta kaikki tämä läppä on länsimaiseen alitajuntaan uuttunut. Maailmanlopun odottelu jos mikä onkin kristillistä, vaikka sitä nykyään harjoitettaisiinkin enemmänkin saatanallisessa hengessä. Kolmas Maailmanpalo -bändinnimi viittaa Keskitalon visioimaan lopunajan sotaan, joka tuntui vaivaavan vuonna 2008 ilmestynyttä Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo -albumia tehtäessä taiteilijamme mieltä kovasti.

Hänen tulkinnassaan viimeinen hävitys käynnistyy Venäjän hyökkäyksellä Suomeen. Miksikö? No, sellaisen näyn Joose nyt vain oli saanut. Yllämainittu albumi onkin yhtä apokalypsilla hekumoimista, mitä nyt välillä lauletaan henkilökohtaisesta maailmanlopusta eli kuolemasta sellaisilla pirteillä raidoilla kuin Haudan lepoon ja Herra, opeta minua kuolemaan.

Levy päättyy sitten hypnoottiseen dub-mantraan Seitsenkertainen aurinko, joka kertoo siitä, mikä meitä – tai siis uskovia – liekkien laannuttua odottaa. Yksi elämäni surrealistisimmista kokemuksista: juoda lämpimänä kevätiltapäivänä kaljaa Käpylän kyläjuhlilla hipahtavien lapsiperheiden keskellä Maailmanpalon veivatessa tätä.

#5 Maailmanpalo on sairaan kova bändi

Niin. Musiikissa on kyse paitsi teksteistä ja niiden tulkinnasta, myös musiikista. Kolmas Maailmanpalo on ollut helposti yksi kovimpia levy- ja livebändejä Suomessa ja osaa varsinkin bluesvireisen jumituksen. Todisteeksi siitä käyköön julkaisemattoman Hyvä siemen -biisin treenikämppälive, jonka video tarjoaa myös silmäyksen siihen fyysiseen ympäristöön, jossa tätä musiikkia on synnytetty. Valitettavasti vain legendaarinen Pihlajamäen kämppä joutui kuopatuksi jo ennen Maailmanpaloa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Joose Keskitalo & Maailmanpalon viimeinen keikka tänään 8.5.2013 Helsingin Tavastialla.