Popklassikot 1998

#5 Refused – Refused Are Fucking Dead

"Tää on ihan älyttömän situationistista, pojat."

”Tää on ihan älyttömän situationistista, pojat.”

Refused hajosi pian tämän kappaleen emoalbumin The Shape of Punk to Come jälkeen, ennen kuin se ehti ulkoiluttaa levyn kappaleita kunnolla kiertueella tai ennen kuin albumin maine ”eräänä kaikkien aikojen” punk-levyistä ehti kasvaa.

Bändi toitotti hajotessaan suureen ääneen, ettei koskaan palaisi yhteen. Sama ääni kaikui kellossa lähes meidän päiviimme asti bändin jäsenten ollessa kiireisiä ooppera- ja lääkärinopintojensa kanssa – ja tietysti myös The International Noise Conspiracy– ja AC4-yhtyeiden parissa.

Refusedin jälkimaine älykkään ja moniaineksisen mutta raivoisan post-hardcoren pioneeribändinä oli kasvanut etenkin Yhdysvalloissa yhtyeen ollessa kuopattuna. Useat post-hc-bändit mutta myös sellaiset popimmat emo-yhtyeet kuin Paramore nimittäin muistivat aina lehtijuttujen yhteydessä mainita Refusedin esikuvakseen.

Viime vuoden alussa alkoikin kuulua kummia. Amerikkalainen vaihtoehtomusiikkifestivaali Coachella oli onnistunut naaraamaan Refusedin kuolleen ruhon lammen pohjasta ja puhaltamaan siihen elämän liekin.

Bändi ”joka ei koskaan palaisi yhteen” palasi rivakasti yhteen, kun sille soitettiin puhelimella. Tämä todisti taas kerran, että markkinatalousjärjestelmän järkähtämätön logiikka alkaa painaa paatuneimmankin antikapitalistin vaa’assa sitä raskaammin, mitä pidempään aikuisuuden rahalliset rasitteet kiristävät pantaa niskanikamien ympärillä.

Yhtyeen omin sanoin: ”Sitten oli se vuosi jolloin lopetit käyttäytymisen oikukkaan lapsen lailla ja kokosit suosikkimuusikkosi taas samaan huoneeseen ja päätit hyväksyä tuhansien kuulijoiden rakkauden.”

Kaikki eivät siitä tietenkään pitäneet. He kutsuivat bändiä sell-outiksi, itsensä myyneeksi.

Mutta se lienee yhdentekevää. Refusedilla oli kaikki oikeus palata yhteen esittämään omaa musiikkiaan – riippumatta siitä millaista roolia raha päätöksessä näytteli.

Itsensä myyminen on nimittäin älyllisesti laiska konsepti, jonka luulisi sopivan lähinnä ehdottomuudessaan putkinäköisten teinien maailmankuvaan. Me kaikki olemme myyneet itsemme enemmän tai vähemmän markkinavoimien uhrialttarilla – meille taviksille vain maksetaan siitä vähemmän ja me joudumme tekemään ropojemme eteen yleensä paskamaisempia hommia kuin musiikin soittaminen palvovalle yleisölle.

New Noise on yhtyeen kappaleista se kaikkein tunnetuin. Sitä on cover-versioiden lisäksi kuultu amerikkalaisissa ison budjetin televisiosarjoissa ja elokuvissa. Kappale on vaarallisen lähellä sen syntyhetkellä suursuosiossa ollutta kaljatynnyripäistä nu-/rap-metalia.

Refused Are Fucking Dead puolestaan on likempänä The Shape of Punk To Come -levyn monipuolista yleisilmettä ja yhtyeen aikalaisia, joiden kanssa bändi jakoi tempun tai pari – Jawboxia ja At the Drive-Inia ja Fugazia ja Quicksandia.

Se käynnistyy kankeana ja vääristyneenä kuin musiikki olisi ajettu viiden ruosteisen putkiradion läpi. Seuraavaksi päästään kappaleen pihviin: melkoisella vauhdilla toistaan seuraaviin osiin, joissa kuullaan niin huutolaulua, rikottua rytmiä tikkaavia rumpukomppeja kuin pyörryttävällä vimmalla groovaavia kitaroitakin.

Refused todistaa, että musiikin ei tarvitse olla liioitellun yksinkertaista tai rytmin suoraviivaista, jotta se funkkaisi kuin siivouskomeroon sulkeutunut The J.B’s. Samalla yhtye todistaa, miten monipuoliseen ilmaisuun hardcore taipuukaan, kun sitä ovat takomassa uusiin muotoihin kansankodin parhaat vegaanisituationistivoimat.

Ai niin: Refused pani pillit takaisin pussiin vuoden 2012 lopulla. ”Kirves on haudattu ja menemme kotiin”, yhtye kirjoitti joulukuussa. ”Ja teemme sen tyylillä.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!