Popklassikot 1989

#5 Nine Inch Nails – Head Like a Hole

Pää kuin reikä, shortsit kuin Living Colour

God money – let’s go dancing on the backs of the bruised

”Pää kuin reikä”. Se ei ole kovin mukavasti sanottu. Fraasin herättämät mielikuvat eivät ole miellyttäviä: krapulapainajaisten ja japanilaisten kauhuleffojen kuvia, joissa vieraan kasvot luhistuvat itseensä; otoksia, joissa suu on yhtä sierainta on yhtä mustaa aukkoa, joka katsoo peilistä takaisin kuin se kuilu josta Nietzsche varoitti jo vuosisatoja sitten.

Head Like A Hole ei siis ole kovin mukava biisi. Sen kirjoitti vuonna 1989 intensiivinen 24-vuotias nuori mies nimeltä Trent Reznor, joka turhautui soittamaan sivurooliin jääviä koskettimia kavereidensa kehnoissa bändeissä ja ryhtyi tekemään musiikkia öisin Right Track –studiossa, jossa hän päivisin työskenteli vahtimestarina.

Reznorin modus operandin esikuvana oli multi-instrumentalisti Prince, joka harvoin salli kenenkään muun tahrata soitollaan omia levyjään. Ja kuinka ollakaan, Head Like A Holen ensimmäinen minuutti onkin hyvin etäisesti Minneapolisin suuren pienen miehen tuotoksia muistuttavaa likaista syntsafunkkia – silkkaa Pitch Black Albumia — , mutta koska Reznorin todellisia musiikillisia esikuvia olivat kuitenkin Ministryn ja Skinny Puppyn kaltaiset teollisuusrujoilijat, ennen pitkää helvetti pääsee valloilleen:

Head like a hole
Black as your soul
I’d rather die than give you control

Head Like A Holen teho piilee sen kolmiosaisessa rakenteessa. Ensiksi tulee jo mainittu pohjustava säkeistö, jonka sysäävät syrjään sirkkelinomaiset hevikitarat ja Reznorin karjuma kappaleen nimi. Tähän mennessä kaikki siis tuttua, vanhan kunnon hiljainen—kovaääninen-dynamiikan hyödyntämistä, mutta kappale yllättää kuulijansa heittämällä heviosan perään puhtaan syntsapop- tai peräti disco-kertosäkeen, jota on kovin vaikea tulkita lupauksena:

Bow down before the one you serve
You’re going to get what you deserve

Koska kappaleen säkeistöissä Reznor hokee fraasia ”God money”, voimme siis olettavan hänen raivoavan rahan tyranniaa ja tarkemmin sen mahdollistavaa ihmisryhmää vastaan. Lopulta tämä ei ole kuitenkaan kovin olennaista, sillä kohdetta oleellisempaa on Reznorin irti päästämä raivo. Siinä missä metalli ja industriaali usein hukkaavat ilmaisumahdollisuutensa omaan yksitoikkoisuuteensa, Reznorin lahjakkuus on valuttaa lajityyppien ainekset tanssimusiikin suodattimen lävitse ja tarjoilla kuulijalle jotakin paljon dynaamisempaa ja tehokkaampaa. Ja tämän hän tekee omalla, kirkkaalla ja kovin amerikkalaisella äänellään sortumatta mekaanisiin äänensärkijöihin tai sävyttömään karjumiseen.

Head Like A Holen on monien yhteensattumien kautta tuottanut 80-luvun lopun industriaalin unelmatrio Flood, Adrian Sherwood ja Keith LeBlanc. Siksi lopputulos kuulostaakin yhtä aikaa steriililtä ja saastaiselta, kuin painajaisuniesi sairaalateräkseltä. Vielä tulossa olivat Reznorin maailmanmaine, huumeriippuvuus, puhtaaksi pääseminen, soundtrack-Oscarit ja riippumaton seesteisyys. Vuonna 1989 Nine Inch Nails oli tyhjä taulu, ja Head Like A Hole sitä pitkin kirskuen vedetyt kynnet. Tanssitaanpa murjottujen selkien päällä siis – saanko luvan?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!