Popklassikot 1999

#5 Jennifer Lopez – If You Had My Love

Sohvaperuna Jennifer.

Sohvaperuna Jennifer.

Lapsuuden lempielokuvani oli Anaconda. Muistan, kuinka kuumeisesti odotin sen ensi-iltaa. En tietenkään päässyt sitä teatteriin lopulta katsomaan ikärajan vuoksi (K-14), mutta kun video julkaistiin, ostin sen Anttilan TopTenistä omalla rahallani ja kulutin nauhan puhki. Lapsuuteni suuria elokuvatähtiä olivat Jon Voight, Eric Stoltz, Kari Wuhrer, Danny Trejo, Owen Wilson, Ice Cube sekä muuan Jennifer Lopez.

Ja tietenkin se valtava käärme, joka syö lopulta kaikki, paitsi Stoltzin sekä kaksi viimeksimainittua muusikkoa.

Niin, paitsi ettei Lopez vielä tuohon aikaan ollut muusikko lainkaan. Hänen debyyttinsä On the 6 julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin, 1. kesäkuuta 1999. Tuossa vaiheessa Lopez oli jo ehtinyt tehdä historiaa: Steven Soderbergin Mieletön juttu oli ensimmäinen elokuva, josta Yhdysvalloissa maksettiin latinonäyttelijättärelle yli miljoonan dollarin palkkio.

Lopezin näyttelijänuralla tämä jäi yksinäiseksi huippukohdaksi, mutta kameran edessä hän viihtyy toki yhä: viimeksi pop-diiva nähtiin Jason Stathamin kyljessä hölmössä action-rymistelyssä Parker. Kokonaisvaltaisen viihdyttäjän ja bisnesmogulin kengät täyttyvät viimeistään, kun katsotaan, mitä kaikkea muusikon ja filmitähden urat ovat tuoneet muassaan: 75 miljoonaa myytyä levyä, yli 2 miljardin tuotot hänen tähdittämilleen elokuville, vaatelinjoja, hajuvesiä ja tietenkin oma tuotantoyhtiö.

Ei huonosti Bronxissa varttuneelta köyhältä latinolta, joka teininä päätti keskeyttää lukion ja lähteä Manhattaniin tähteyden perässä.

On the 6:n aloittava If You Had My Love oli Lopezin ensimmäinen sinkku, ja se nousi heti Billboardin Hot-listan ykköseksi asti – saavutus, johon kovin moni debytantti ei yllä. Yhdysvalloissa kappale myi lopulta yli miljoona kappaletta. Tuottaja Rodney “Darkchild” Jerkinsille se oli kolmas listaykkönen.

If You Had My Love on keskitempoinen rakkauslaulu, jonka ytimessä on kimppu vaatimuksia oman arvonsa tuntevalta naiselta, joka tietää, mitä haluaa. Kappale edustaa vielä aikaa, jolloin petollisen miehen ja luontaisesti luotettavan naisen dikotomian ulkoaluku riitti mainiosti sanoitusten sisällöksi. Olennainen kiteytyy säkeisiin, joista kaikki alkaa, ja joihin kaikki päättyy.

”If you had my love
And I gave you all my trust
Would you comfort me”

Itse kappaletta kiintoisampi on siihen tehty musiikkivideo, joka on liki ikoninen. Siinä Lopez asettuu rooliin, johon sukupuolentutkijat ovat naisia vuosikymmenten ajan asemoineet: miehisen katseen kohteeksi. Neitseelliseen valkoiseen pukeutunut Lopez tanssii ja laulaa suoraan katsojalle huoneistossa, johon nettikansalla on reaaliaikainen videoyhteys. ”Jennifer’s Rooms”. Sanoilla ei ole väliä, sillä hänen kehonsa sanoo kaiken tarvittavan. Tähti joutuu tekemään hirveän määrän työtä pitääkseen yllä katsojan kiinnostuksen, pitääkseen tämän kanavalla.

(Samalla hän luonnollisesti ylläpitää stereotypiaa lanteitaan heiluttavasta, seksiä uhkuvasta latinosta. Olethan huomannut, että latino on anagrammi lantiolle?)

Sohvallaan reteästi treenattuja käsivarsiaan venyttelevä, maireaa hymyä väläyttelevä mies ohjailee lähetystä. Hänellä on joystickit, joilla liikutella kameroita. Hän katsoo ruutuun ilmeellä, joka on jossain kyllästyneen ja kiihottuneen välimaastossa. Kuvakieli voisi viitata nettipornon kuluttamiseen, sisältö sinänsä sadomasokismiin. Epäselväksi jää, onko Lopez mukana leikissä? Hän raataa ja asettaa kroppansa täysin mieskatseen läpitunkemaksi, ollen samalla kuluttajan kontrolloitavissa: kun olohuone alkaa kyllästyttää, klik, ja ollaankin suihkussa.

If You Had My Lovella Lopez asettuu osaksi sitä 1990-luvun traditiota, johon Spice Girlsin ja Ally McBealin kaltaiset kulttuuriset hahmot niin ikään asettuvat. Kaikki edellämainitut edustavat naisia, jotka ovat ansainneet tasa-arvonsa ja vapautuneet miehisen vallankäytön ikeestä. Postfeministit huomauttaisivat kuitenkin, että tämä vapautuminen tapahtuu silti patriarkaalisen yhteiskuntajärjestelmän puitteissa ja sen ehdoilla. Mistään todellisesta sukupuolten tasa-arvosta (jonka päätepiste olisi sukupuolieron lopullinen häivyttäminen) ei siis voida puhua.

Tämän ohella musiikkivideo kuvaa aikaansa myös siinä, kuinka sen päätähti antaa kroppansa globaalille yleisölle leikkikalukseen. The Real World oli pyörinyt MTV:llä jo jonkin aikaa, ja seuraavana vuonna starttasivat Selviytyjät sekä Big Brother. Tositelevision kultakausi oli aluillaan. Vuonna 1999 ensi-iltaan tulivat samaa aihetta ironisoineet amerikkalaiset elokuvat The Truman Show ja Edtv.

Tositelevisio tarjoaa illuusion helposta tiestä tähtiin. Koska se nojaa esiintyjiensä yksityisyyden häivyttämiseen ja sosiaalipornoon, on sen otollisin kohderyhmä (niin esiintyjien kuin yleisönkin osalta) köyhempiä, yhteiskunnassa marginaaliin työnnettyjä ihmisiä. Sellaisia, joilla ei ole hävittävää. Sellaisia, joille se näyttäytyy kultaisena lippuna Willy Wonkan karkkitehtaisiin ja pois köyhyydestä.

Jennifer Lopez tuli marginaaleista, mutta aikana, jolloin esiintymiskulttuuri ei kenties vielä ollut näin vinoutunutta. Hän teki töitä, toimi vuosikaudet taustatanssijana ja Broadway-esiintyjänä ennen läpimurtoaan. 14 vuotta myöhemmin kuvio olisi voinut olla aikalailla erilainen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Biisin alkuperäinen nimi oli If I Gave Love, esittäjänään Chanté Moore. On the 6 -levyn tuottaja Sean Combs (P. Diddy) kuitenkin isoine egoineen vaati kappaleen Lopezille, ja niinpä Jerkins laitettiin kynäilemään sama biisi uusiksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus II!

Ainakin New Kids on the Blockin taustalla 1990-luvun alussa tanssinut Jennifer Lopez esiintyy tietääkseni ensimmäisessä musiikkivideossaan vuonna 1993. Biisin esittäjänä muuan Janet Jackson.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!