”Unenomainen kertomus kaipuusta kaukaiseen”
Suomalaisen softrockin balladiklassikko sai Sleepy Sleepersinkin janoiseksi.
Vuoden 1985 päätteeksi rockin ajankohtaislehden Rumban lukijat valitsivat Pave Maijasen vuoden iljetykseksi. Seuraavana keväänä Petri Möllerin Claudia-yhtye julkaisi esikoisalbuminsa Korallia, josta kirjoitetuissa arvioissa yksi käytetyimmistä adjektiiveista oli ”pavemaijasmainen”.
Nämä asiat kun laskee yhteen, niin ymmärtää, ettei kokkolalaisyhtye viettänyt lyhyttä uraansa rockpoliisien vankkumattomassa suojeluksessa.
Claudia edusti suomipopin romanttista ja herkkää puolta, jonka uskottavuuspisteet eivät 1980-luvun lopulla olleet kovin korkealla. Jee Jee Jee – suomalaisen rockin historia –kirjassa (WSOY, 1998) yhtyeen Korallia-esikoisalbumin avaavan nimikappaleen kuvaillaan henkivän ”abstraktia, mihinkään kiinnittymätöntä utuisuutta”, jota ”epämääräisen eksoottisesti ja ympäripyöreästi” nimetyt yhtyeet tuolloin suolsivat.
”Korallia, korallia ovat helmeni minun /
ja varjot joita seuraan ovat samettia”
(Claudia: Korallia)
Claudian niputtaminen garbojen, tannojen ja stalkerien ja monien muiden syystäkin unohdettujen aikalaistensa joukkoon olisi kuitenkin vääryys – jo kuolemattoman Korallia-kappaleen takia, joki yhdisti aikansa sofistikoituneen kitarapopin mahtipontiseen voimaballadismiin ajattomalla tavalla.
Kun Claudia ryhtyi äänittämään esikoisalbumiaan Finnvox-studiolla edesmenneen T. T. Oksalan johdolla, yhtye oli hallitseva rockin suomenmestari (vm. 1985) ja levy-yhtiö Polarvoxin odotukset sitä myöten korkealla.
Korallia oli tässä vaiheessa jo muutaman vuoden ikäinen kappale, jonka ilmiselvä hittipotentiaali sai yhtyeen jäsenten sormet syyhyämään.
”Korallia oli syntynyt pakottomasti erään kirjoittamani runon ympärille, kuten useimmat lauluni”, laulaja-kitaristi Petri Möller kertoo.
”Biisin äänitys sujui kivuttomasti. Hetkeäkään emme miettineet lopputulosta. Laulu oli tuossa vaiheessa jo niin valmis ja hyvin sisäistetty, että pyrimme vain säilyttämään sen herkkyyden ja raikkauden. T.T.:n rooli oli studiossa totta kai suuri, varsinkin kun hän diggasi biisistä kovasti. Minun hommani oli vain antaa bändin jäsenille työrauha ja viimein laulaa hoilottaa se nauhalle!”
Baudelairea siteeraava tosikko
Möller oli tuolloin 22-vuotiaana omien sanojensa mukaan ”James Dean -maneereilla varustettu, kajalia käyttävä ja Baudelairea siteeraava ärsyttävä tosikko”, jonka levylautasella soivat James Taylorin, Jackson Brownen ja Van Morrisonin kaltaiset trubaduurit sekä The Smithsin ja The Durutti Columnin kaltaiset brittipopparit.
”Kappaleessa varmaankin kuuluvat kaikki ne vaikutteet, joita olin itseeni imenyt. Mitään tietoistahan se ei koskaan ole; me kaikki suodatamme kuulemamme ja kokemamme itsemme näköiseksi”, hän sanoo.
Laulun teksti kieltämättä henkii sitä joidenkin kavahtamaa ”abstraktia, mihinkään kiinnittymätöntä utuisuutta”. Jos esimerkiksi henkilö Z tokaisisi baaritiskillä henkilölle X, että ”korallia, korallia ovat helmeni minun ja varjot, joita seuraan, ovat samettia”, saattaisi henkilö X hyvinkin suurella todennäköisyydellä tiedustella, että ”miten niin”.
Tai vastata näin:
”Carilloa, Carilloa ovat pulloni minun
ja silmät jotka seisoo ovat tomaatteja”
(Sleepy Sleepers: Carilloa)
Petri Möller ei kuitenkaan pidä laulun sanoitusta lainkaan vaikeaselkoisena.
”Vaikken pidäkään laulujen analysoimisesta, niin sanotaan nyt, että sehän on vain tuokiokuva kiertävästä sirkuksesta, unenomainen kertomus kaipuusta johonkin kaukaiseen.”
Hetki, jolloin Korallia muuttuu ’hyvästä biisistä’ eurooppalaisen softrockin klassikkoballadiksi, koittaa ajassa 1:26–1:30, jolloin Claudia suorittaa arvoilta miljoonan markan arvoiset sointuvaihdokset C-duurista h-mollin ja E-duurin kautta a-molliin.
Mistä idea siihen?
”Tuo ’jumalainen sointuvaihdos’ kuului alusta alkaen lauluun olennaisesti, tuollaisia en mieti enkä laskelmoi. Ne syntyvät, jos ovat syntyäkseen”, Möller sanoo.
”Muistan kuitenkin olleeni kappaleeseen tyytyväinen, kun kuulin sen valmiina. Ja pidän sitä edelleen yhtenä hienoimmista lauluistani, sen tunnelma on yhä vangitseva. Ihmiset tykkäsivät laulusta aivan alusta alkaen. Jotenkin sen vain aisti, että Korallia koskettaa jotain yhteisiä tuntojamme.”
Comeback kutittelisi
Korallia jäi Claudian suurimmaksi hitiksi. Huhtikuussa 1986 se nousi sittemmin kuopatun ”jukebox-listan” neljänneksi ja hinasi emoalbuminsa Suomen viralliselle albumilistalle, jonka häntäpäässä se viihtyi viisi viikkoa, nousten parhaimmillaan sijalle 31.
Claudia äänitti vielä toisen albumin, Kivisydämen (1987), mutta sen menestys jäi edeltäjäänsä vaatimattomammaksi. Sen jälkeen Claudia jäi telakalle, jolla se lepää vieläkin.
”Claudia ei koskaan lakannut olemasta, minä vain halusin tehdä jotain muuta”, Möller perustelee soolouralle siirtymistään.
”Monta pientä maailmaa -levyn (1988) jälkeen oli tarkoitus jatkaa Claudian kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään; seurasi riitoja levy-yhtiön kanssa ja oma elämäntilanteeni meni uusiksi. Asiat yksinkertaisesti vain menivät solmuun. Korallia-kappaleesta tuli sen suuren suosion myötä tavallaan jonkinasteinen taakka. Mutta näinhän se menee; yksi on aina ylitse muiden!”
Claudia palasi vielä studioon vuonna 1991. Äänityssessiot poikivat Katariina pieni -nimisen promosinglne, mutta muu materiaali – jonka joukossa on Möllerin mukaan ”paljon hyvää tavaraa” – jäi arkistoihin pölyttymään.
Viime vuodet Möller on pitänyt muusikkona matalaa profiilia, mutta lauluntekijyydestä mies ei ole missään vaiheessa luopunut.
”Tällä hetkellä työstän uusia laulujani ja sovitan uusiksi joitain julkaisemattomia laulujani – joita on hirveästi! Olen myös treenannut laulamista ja miettinyt tosissani, että pitäisikö sittenkin vielä lähteä tien päälle”, hän kertoo.
”Olen itse asiassa pitkästä aikaa ajatuksesta todella innoissani. Tuntuu, että sanottavaa ja laulettavaa olisi enemmän kuin tarpeeksi! Pitäisi vain lakata haaveilemasta ja pistää toimeksi.”
Yksi vaihtoehto olisi palata keikkalavoille Claudian kanssa. Ajatus kutittelee Mölleriä – paljonkin.
”Kyllähän me olemme sitä suunnitelleet. Ja olemme treenanneetkin uutta ja vanhaa materiaalia ihan alkuperäiskokoonpanolla. Olemme edelleen yhteydessä toisiimme, vaikka kaikki asummekin eri puolilla Suomea. Mikäänhän ei olisi mukavampaa kuin keikkailla taas Claudian kanssa!”
Petri Möller
Syntynyt vuonna 1964. Kaksi albumia julkaiseen ja rockin suomenmestaruuden vuonna 1985 voittaneen kokkolalaisyhtyeen Claudian perustajajäsen.
Tehnyt sooloalbumit Monta pientä maailmaa (1988) ja Sateisen maan kuningas (1997).
Korallia viidellä sanalla: ”Kuvaus rakkaudesta joka pakenee kosketusta.”
Mitä kuuntelin vuonna 1986: ”Tuohon aikaan minulle rakkaita artisteja olivat kutakuinkin samat kuin nykyäänkin: James Taylor, Jackson Browne, Van Morrison, The Smiths, Vini Reilly (The Durutti Column)…”
Toivekappaleeni: ”Jackson Brownen Sleep’s Dark and Silent Gate.”