Popklassikot 1994

#5 Blur – Girls And Boys

Blur – girls not included.

“Girls who are boys
Who like boys to be girls
Who do boys like they´re girls
Who do girls like they´re boys”

Ja otetaanpa sama myös kotimaisella: Tyttöjä, jotka ovat poikia, jotka haluavat poikien olevan tyttöjä, jotka duunaavat poikia niin kuin ne olisivat tyttöjä, jotka duunaavat tyttöjä niin kuin ne olisivat poikia.

Sekaisin? Se oli varmasti Damon Albarnin tarkoituskin, sillä väittähän Girls & Boys siitä, kuinka rakkaudesta oli tullut peräti vainoharhaista ja ilmeisen mutkikasta.

Mutta loppujen lopuksi kappale antaa kuitenkin hyväntuulisen synninpäästön: ei sen niin väliä, ketä rakastaa, kunhan rakastaa.

”Always should be one you really love”

Kaunis ajatus. Hieno laulu.

Ei ihme, että jopa Thom Yorke on ilmaissut kateellisuutensa siitä, ettei kirjoittanut tätä elämäniloa pulppuavaa pophelmeä.

Itselleni se on Blurin uran huippuhetki, kappale jonka kuullessaan ei voi hymyilemättä. Eikä muistelematta sitä, kuinka rakkaus todella oli 1990-luvulla pirun mutkikasta.

http://www.youtube.com/watch?v=WDswiT87oo8