2000-luvun kotimaiset pophelmet

#49 Magyar Posse – Whirlpool of Terror and Tension (2006)

Kosketinsoittaja Pasi Salmi vaikuttaa nykyään Eleanoora Rosenholmissa. (Kuva: Tomi Palsa)

Doriksessa on tahmea lattia ja vaikea tanssia, mutta eipä Alibi of Carlosin tahtiin olisi tehnyt mieli tossua toisen eteen laittaakaan. Oli sunnuntai, viime vuosituhat ja tymäkästi nimetty Club Millennium – ja kourallinen ihmisiä ihmetteli Tampereen Aleksanterinkadun maanalaisessa juottolassa porilaispoikien joukkoa, jonka oli raportoitu soittavan ”agenttimusiikkia”.

Ei tanssittanut kolme vuotta myöhemminkään, kun samat porilaiset seisoivat jähmettyneinä Tampereen Klubin lavalla ja loihtivat instrumenteistaan ”elokuvamusiikkia”. Ei tanssittanut, mutta kropassa tuntui aivan erilaisia väristyksiä. Sensaatiomaisen hienon, ensimmäistä kertaa järjestetyn Aistifestivaalin (kukas kissan hännän, jne.) avajaispäivän päätösesiintyjä ei kuitenkaan ollut enää Alibi of Carlos – saati sitä edeltänyt ihan Carlos vaan. Se oli Magyar Posse.

Olli Joukion, Jari Lähteisen, Mikko Rintalan, Pasi Salmen ja Harri Sippolan (ja vuosina 2004–2010 myös viulisti Sandra Mahlamäen) muodostama instrumentaaliyhtye tuntui muutaman vuoden ajan paitsi Suomen parhaalta yhtyeeltä, myös yhdeltä hiljalleen hiipuvan postrock-trendin viimeisistä valonpilkahduksista ihan kansainvälisestikin. Yhtye ei suinkaan keksinyt pyörää uudelleen; tiristipähän vain yksinkertaisesta, dramaattisiin melodioihin, kerroksellisiin sovituksiin ja tehokkaisiin dynamiikanvaihteluihin perustuvasta musiikistaan irti kaiken mahdollisen tehon.

Uransa aallonharjalla Magyar Posse oli vuonna 2004, jolloin sen kakkosalbumi Kings of Time paistatteli Suomen virallisen albumilistan Top 20:ssä ja keräsi lyhyessä ajassa täysien pisteiden levyarviot muun muassa Rumbassa, Soundissa ja Suessa.

Taiteellisessa mielessä Magyar Posse saavutti lakipisteensä kuitenkin vasta kaksi vuotta myöhemmin, kolmannella albumillaan Random Avengerilla – ja tarkemmin sen avauskappaleella Whirlpool of Tension and Terror.

Lauri Warstan ja Jouni Karttusen palkitun, sotilaallista kuvastoa käyttävän animaatiovideon siivittämä Whirlpool of Tension and Terror on nimensä mukaisesti kuin ”jännityksen ja kauhun syöveri”. Yhtye tuntui ladanneen intensiteettiään jatkuvasti kasvattavaan, hermostuneen 11/8-rytmin kuljettamaan kappaleeseen  kaiken osaamisensa. Kahden tanssivan sotilaan suudelmaan päättyvä myllytys ei kärsi Magyar Possen romanttisimpien sävellyksien imelyydestä; se on militantti ja tyly.

Mutta mitä sen jälkeen? Vääjäämätön alamäki; niin Random Avenger -albumin kuin bändin urankin mittakaavassa.

Porilaisyhtye ei tehnyt Random Avengerin (2006) jälkeen enää yhtäkään albumia ja lopetti uransa kesällä 2012 koruttomaan ilmoitukseen: ”Magyar Posse on hajonnut, koska sillä ei ole enää intohimoa ja motivaatiota, joita tarvittaisiin uran jatkamiseen.”

Päätös oli varmasti oikea. Magyar Posse oli aikansa tuote. Vaikka Asko Kauppinen aprikoikin Soundiin kirjoittamassa Random Avenger -arvostelussaan, että ”kenties Magyar Posse liikkuu tulevaisuudessa yhä kauemmaksi siitä, mikä on kaikista luonnollisinta, ja kehittää draamantajuaan entistä pidemmälle”, tuli oikeastaan jo albumin ilmestymisen ja sitä seuranneiden keikkojen myötä selväksi että yhtye on oman panoksensa suomalaiselle rockmusiikille antanut.

Eikä se ihan vähäinen ollutkaan. Toista samanlaista ei ole vielä tullut.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

1. maaliskuuta 2006 – Kansanedustaja Suvi-Anne Siimes erosi Vasemmistoliiton puheenjohtajan paikalta ja puolueen eduskuntaryhmästä. Samalla hän ilmoitti, ettei asetu ehdokkaaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Siimes totesi kyllästyneensä johtamaan riitaista puoluetta ja mainitsi vastustajikseen kokemistaan henkilöistä nimeltä Jaakko Laakson.