2000-luvun kotimaiset pophelmet

#48 Joensuu 1685 – Nothingness (2008)

(Säv. Joensuu 1685, san. Mikko Joensuu)

Joensuu 1685 on viettänyt hiljaiseloa jo parisen vuotta. (Kuva: Tomi Palsa)

Seuraa ääntä, joka pelastaa.

”Whisper in my wall of sound
like silence all around
I’m pondering the choice
in beauty of your voice”

Siinä missä psykedeelisin shoegaze ja melurock pohjautuu usein puhtaaseen kirskumiseen ja kaikki esteet tieltään rusentavaan vyörytykseen, Joensuu 1685:ssa on kyse puhdistautumisesta, jonkinlaisesta feedbackilla suoritettavasta äänikasteesta.

Bändin vuonna 2008 julkaistu hurmiollinen debyytti ja toistaiseksi ainut levy on suomalaisen kitarapsykedelian mahtavin teos – vaikka se ilmestyikin lähes 20 vuotta sen jälkeen, kun genren suuruuksilla olivat omat huumeiden ja desibelien täyttämät loistonpäivänsä.

Nimettömän levyn toinen raita Nothingness yhdistää puhtaimmin Spacemen 3:n huurun Joensuu 1685:n gospeliin. Kun basso on ehtinyt junnata yhtä säveltä kolme minuuttia, Mikko Joensuu aloittaa kaikujen takaa virsimäisen laulumelodian, joka toistuu biisissä mantramaisesti.

Huurua. (Kuva: Tomi Palsa)

Juuri melodiakieli on se, mikä tekee Joensuu 1685:stä enemmän kuin vaikutteidensa summan. Siinä missä Spiritualizedin gospel-levyt, kuten Let It Come Down ja Amazing Grace, ovat kuin rock’n’roll-versio Raamattu-vyöhykkeen hurmiollisista jättijumalanpalveluksista, Joensuun pyhyys henkii Pohjanmaan lakeuksien pienten kirkkojen primitivismiä.

Nothingness paisuu alun jumituksesta yhä suurieleisemmäksi. Osa osalta lataus kasvaa. Viimeisellä minuutilla biisi alkaa askeltaa kohti taivaisiin nousevaa huippuaan massiivisella Spiritualized-riffillä. Matka pysähtyy kuitenkin kuin seinään lähes heti alkunsa jälkeen.

Ääni leikkautuu poikki. Laulu jää kesken.

Hiljaisuuden laskeuduttua ei voi kuin uskoa siihen, että se pelastava ääni tulee vielä takaisin.

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

12. toukokuuta 2008 – Sichuanin maanjäristys Kiinan Sichuanissa surmasi lähes 70 000 ihmistä.