2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#48 Franz Ferdinand – Take Me Out (2004)

Kuvateksti.

Franz Ferdinand, tähdiksi kypsässä iässä.

”So if you’re lonely
You know I’m here waiting for you
I’m just a cross-hair
I’m just a shot away from you
And if you leave here
You leave me broken, shattered, I lie
I’m just a crosshair
I’m just a shot, then we can die”

Franz Ferdinandin läpimurtohitissä Take Me Outissa soi lähestyvän illan odotukset, toiveikkuus ja jännite. Mitä tahansa voi (taas) tapahtua. Sateen kastelema asfaltti, kaupungin valot ja nousuhumala muodostavat euforian, jota on yritetty kilvan pullottaa koko nuorisokulttuurin lyhyen historian ajan.

Hyvä popkappale kertookin aina joko rakkaudesta tai yöelämästä. Molemmat ovat käden ulottuvilla, mutta vielä sopivan mystisiä, jos satut olemaan 16-vuotias.

Glasgow’sta ponnahtaneen Franz Ferdinandin jäsenet eivät olleet kuitenkaan enää teinejä bändin breikatessa 2004. Esimerkiksi keulahahmo Alex Kapranos oli ”jo” 32 vuoden kypsässä iässä ja soitellut vuosia erilaisissa kokoonpanoissa.

Franz Ferdinandilla oli omasta takaa kappaleet, tyyli ja nokkela nimi, mutta indie-yhtiö Domino hoiti vielä loppusilauksen lennättämällä heidät levyttämään debyyttialbumiaan Malmöön, The Cardigans -tuottaja Tore Johanssonin valvovan silmän alle.

Bändin toinen single Take Me Out ei ole brittityyliin ironinen, näsäviisas tai etäinen. Viileä se tietenkin on, mutta Kapranosin tulkinnassa on samaa frakkipukuista kiihkeyttä, jonka varaan esimerkiksi ABC-yhtye ja Martin Fry rakensi koko uransa.

Paras popmusiikki ei virnuile tai vinkkaa silmää, vaan on pikemminkin naurettavan tosissaan. Jos Kim Wilde olisi pyöritellyt silmiään laulaessaan ”we’re kids in America, whoa”, ei kukaan olisi intoutunut hoilaamaan mukana. Onneksi myös Franz Ferdinand tajusi jättää liiallisen älyllisyyden videoille ja levynkansiin.

Itse kappale on riffiä riffin päällä, kulmikkaan kitaravetoinen ralli, jonka rhythm & blues -vivahteinen biitti on kuitenkin hämmentävän… disco? Rolling Stones kastutti varvasta disco-jacuzzissa 1970-luvun lopulla parin kappaleen verran, Take Me Out jatkaa jostain siitä, lisäten soppaan pari desiä Gang Of Fouria ja enemmän kuin hyppysellisen Duran Durania.

Take Me Out oli ensimmäinen aalto 2000-luvun ylitsevuotavasta indierock-virrasta. Kappale avasi menestyksellään ovia, mutta bändille se muodostui samanlaiseksi fantastiseksi ongelmaksi kuin vaikkapa You Spin Me Round (Like a Record) -hitti aikoinaan Dead Or Alivelle. Jotkut kappaleet ovat vain niin kovia, että sen esittäjän muu loistava tuotanto jää väkisinkin varjoon.

Take Me Out nousi brittilistan sijalle kolme ja Yhdysvaltain rocklistan kärkeen. Franz Ferdinandin debyyttialbumi myi Take Me Outin vanavedessä melkein neljä miljoonaa kappaletta ja lanseerasi bändin hetkeksi stadionluokan menestykseen. Voitettuaan Brit Awardsit, Ivor Novellon ja Mercury Music Prizen bändi palasi studioon levyttämään sitä legendaarista vaikeaa kakkosalbumiaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Franz Ferdinand – Take Me Out (ohj. Jonas Odell)

Bonus!

Franz Ferdinandilta äänestettiin myös kappaletta The Dark of the Matinée.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress