”Kun oot poissa, mul on vaikeuksia perusasioissa” – uusromanttisen 77-punkin paluu

Punkkia ja pikkumakeeta.

Punkkia ja pikkumakeeta.

Suomipunkin mikroilmastossa on viime aikoina ollut havaittavissa kirkasotsaisen 77-punkin ja uuden aallon kuohahdus. Kellareista on ilmestynyt bändejä, joiden musiikkia kutsuisi mielellään punkpopiksi, ellei termi olisi mennyt niin pahasti pilalle 1990-luvun skeittipunkkrapulassa. Bändejä, joiden soundissa kuuluvat Problems?:in, Ypö-Viiden, Vaavin, Wouden ja muiden ensimmäisen aallon suomipunkbändien vapauttava voima. Bändejä, joille energia, melodia ja omien tuntojen purkaminen ovat A ja O. Bändejä, joiden biiseissä tyttö ja poika kohtaavat, rakastuvat ja eroavat.

Zeitgeistin kunniaksi Nuorgamin Mervi Vuorela ja Jarkko Immonen istuivat alas, laittoivat levyt pyörimään ja mokelsivat mitä sylki ja musiikki suuhun toivat. Esittelyssä kuusi uusromanttista.

#1 MAAKUNTARADIO

M: Mahtavaa, että tällaista Ratsian ja Vaavin henkistä musaa voi nykyisin kutsua punkpopiksi ilman, että se olisi kirosana.

J: Maakuntaradio toki on jo pidemmän linjan yhtye, mutta tällaisia bändejä on nyt tullut paljon yhtäkkiä. Ne kuulostavat valmiilta, vaikka monelta on tullut vasta ensimmäinen seiska ulos, jos sitäkään.

M: Näistä syntikoista tulee tosi pakahduttava olo. Samalla ne kuulostavat jotenkin törkeiltä. Tulee ihan SIG mieleen!

J: Soundi menee enempi sellaiseen kasari-ysäri-klangiin kuin Maakuntaradion aikaisemmat levyt, varmaan juuri yhdelletoista väännettyjen synien takia. Tällasta musaa tuli kuunneltua paljon teini-ikäisenä Pohjois-Vantaalla.

M: Vaikka kuulen biisin vasta toista kertaa, muistan jo nyt kertosäkeen sanat ulkoa. Teksti onnistuu pääsemään ihon alle, koska siinä on näennäisesti pieni murhe, joka kuitenkin kasvaa isoksi omassa päässä.

J: Samastuttavuutta lisää se, että kaikki riimit ovat vähän sinnepäin. Vahvaa päiväkirjameininkiä. Mulla tulee tästä aina mieleen lukioaikojen tunteiden myllerrys. Kun ihastuttiin, jätettin, tultiin jätetyksi ja lopulta löydettiin jotain aitoa. Itkettää vähän.

M: Vaikka (laulaja-rumpali) Mirko alkaa olla lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä, mies kuulostaa edelleen vereslihalla olevalta teini-ikäiseltä. Jos miettii alkuperäisiä 77- ja uuden aallon bändejä, niiden jäsenet olivat yleensä nippanappa täysi-ikäisiä. Maakuntaradio toisintaa sen naiivin fiiliksen uskottavasti.

J: Ei tosiaankaan kuulosta siltä, että sedät yrittäisivät väkisin olla nuoria. Tämä on musiikkia, jota on hirveän vaikea kuunnella viileästi diggaillen. Tekisi mieli kuunnella tätä yksin himassa kalsareissa ja stetsoni päässä samalla, kun imuroi ja laulaa mukana.

#2 KATUJEN ÄÄNET

M: Kas, Airiston Punk-Levyjen signaus tämäkin. Mirko haluaa selvästikin rakentaa imperiumin oman musiikkimakunsa ympärille.

J: Airisto näyttäisi nykyään keskittyvän tanakasti nimenomaan nuoreen suomenkieliseen punkiin.

M: Vieläpä parhaaseen sellaiseen. Tämä biisi on helvetin hyvä! Basso- ja skittakuvio jäävät kerrasta päähän.

J: Tämä on jo lähempänä uutta aaltoa kuin seiskaseiskaa. Mutta vittuako sillä on väliä, ihanaa musaa. Hehe, sanoin ihana.

M: Musa on paljon hempeämpää, kuulaampaa ja siloitellumpaa kuin bändin ekalla seiskalla – hyvässä mielessä. Mikä parasta, laulajalla on kunnon iskelmäsoundi.

J: Sanatkin on ihan iskelmää. Tykkään kyllä kovasti.

M: Ja stemmat.

J: Tässä on myös toisaalta aika kaurismäkeläinen tunnelma. Voisin kuvitella tämän biisin johonkin karuun baariin.

M: Kieltämättä tulee sellainen Kauas pilvet karkaavat -fiilis, niin tunnelman kuin tekstinkin osalta.

J: Vitustako minä mitään tiedän, mutta olisi hauska ajatella, että näin herkältä bändi olisi halunnut kuulostaa jo ekalla seiskallaan.

#3 KAUPUNGIN VALOT

J: Kaupungin Valot on muistaakseni lappeenrantalaislähtöinen bändi, joka toimii nykyisin Tampereella. Olen kuunnellut tätä todella paljon viime aikoina!

M: Bändistä tulee tosi vahvasti mieleen Problems? Riffit on iskeviä, teksteissä on kaupunkilaisromantiikkaa ja laulaja fraseeraa kuin Tumppi Varonen.

J: Totta. Laulusoundi on yhtä korkea kuin nuorella Tumpilla. Ja biisi on aivan superhyvä!

M: Eikös nämäkin kundit ole jotain parikymppisiä? Miten jotkut hiffaavat noin nuorina, kuinka tyylipuhdasta musiikkia tehdään? Sovituksetkin on tehty just eikä melkein. En tajua.

J: Onhan se kieltämättä outoa, että bändi kuulostaa jo ensimmäisellä nettiin laittamallaan biisillä näin valmiilta.

M: Toisaalta, niinhän se meni 1970-luvullakin. Ratsia, Sensuuri, Pelle Miljoona ja kumppanit olivat parhaimmillaan uransa alussa. Kaupungin Valojen teksteissä on muuten samaa vapaudenkaipuuta kuin Pellellä.

J: Yhdistettynä ”näitä kujia mä tallaan” -kaupunkifiilistelyyn.

M: Ja sydänsuruihin. Missä vaiheessa ihmissuhteet muuten tekivät comebackin punkbiiseihin? 1970-1980-luvun taitteessa oli okei laulaa tytöistä, mutta sen jälkeen tuli pitkä ajanjakso, jolloin tuntui, että kaikki punkbändit halusivat vaan ottaa kantaa.

#4 LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

M: Bändistä tulee snadisti mieleen varhainen Tehosekoitin. Ehkä se johtuu laulajan fraseerauksesta.

J: Tässä on vähän vahvempi rokki-boogie kuin näillä joillain muilla, siis versus ns. punkkikaahaus.

M: Tällainen musa ei vaadi hirveän kekseliäitä sanotuksia, vaan siinä toimii hyvin pieni ja yksinkertainen angsti. Tyyliin kun ei ole tyttöystävää, niin vittu kun on vaikeaa.

J: …ja vittu teen sitten mitä haluan.

M: Tälläkin bändillä on hyvät stemmat.

J: Ja tämä on helvetin hyvä säe: ”Kun oot poissa, mul on vaikeuksia perusasioissa”.

M: Niin on. Ja miten totta se on!

J: Se on varmaankin juuri rehellisyys, mikä näissä bändeissä vetoaa. Että uskalletaan olla naiiveja ja on ihan sama, onko joku juttu klisee tai kauhean cool, jos se tuntuu jossain.

M: Kyllähän tällainen vetoaa ihmisiin tunnetasolla enemmän kuin se, että lauletaan kuinka systeemi kusee. Vaikka se kuseekin. Jos muija on jättänyt, on aika vitun sama, johtaako maata kokoomus vai kepu.

#5 SÄRKYNEET

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

J: Särkyneet on jännä bändi siinä mielessä, että olen rakastunut näiden uuteen levyyn aivan täysin, vaikka vanhemmat jutut ei oikein lähteneet. Loppuvuodesta kun oli synkkää ja muutenkin paskaa, kuuntelin tätä uusinta levyä ihan tolkuttomasti.

M: Itselläni kesti myös hetken aikaa päästä sisään tähän juttuun. Särkyneissä on sellainen hauska piirre, että vaikka tekstit ovat usein aika lannistuneita, biisit ovat pohjavireeltään hirveän piristäviä ja nostattavia.

J: Se on varmaankin tämän musan peruslupaus. Että vaikka on ankeaa tai vähintäänkin tylsää tai kaikki menee ihan päin persettä, taustalla on kuitenkin semmoinen ajatus, että kyllä tämä tästä ja paistaa se aurinko vielä. Siksi musastakin välittyy hyvällä tavalla lapsekkaan innostunut meininki.

M: Meikäläisellä on toisinaan, tai noh, usein, vaikeuksia sietää puhdasta naislaulua. Mutta Millan ääni sopii Särkyneisiin aika hyvin.

J: Kun kuulin Särkyneitä ekan kerran, se taisi olla juuri Millan laulusoundi, mikä tökki. Tällä levyllä se on taas nimenomaan yksi vahvuuksista. En sitten tiedä kumpi on kehittynyt, laulu vai oma korva.

M: Näihin muihin bändeihin verrattuna Särkyneiden tekstit tuntuisi olevan astetta monikerroksisempia ja tulkinnanvaraisempia.

J: Kieltämättä tämä kuulostaa enemmän ns. aikuisten tekemältä musalta. Vaikka lähtökohdat ja asiat mistä musa kumpuaa ovatkin aika samoja, Särkyneillä on vähän eri perspektiivi asioihin.

#6 TOHTORI KOIRA

M: Nyt lespaa kyllä laulusoundi niin kivasti, että laulaja taitaa olla kännissä.

J: Tässä on enemmän sellaista ”haista sinä vittu” -meininkiä kuin aiemmilla bändeillä. Mutta kyllä tämäkin periaatteessa samaan retropurkkiin putoaa.

M: Tässä mennään kyllä selkeästi punkimmalla vaihteella. Tulee vähän Klamydia mieleen, etenkin tyyppien ulkonäöstä. Bändin nimikin on ihan hirveä. Se on tosin varmaan ollut tarkoituskin.

J: Näillä on ihan oikeasti hauskoja sanoituksia. Muotiteini-kappaleessa lauletaan: ”Luulet olevas tosi ihku, mutta susta selluliittia tihkuu”. Ja soitto rullaa tosi hyvin. Tai siinä on sopivan klesa meno.

M: Minkä ikäisiä tyyppejä tässä bändissä soittaa?

J: Facebook-kuvan perusteella aika nuoria.

M: Tykkään siitä, että nämä kundit ovat vähän ulkopuolisia. En usko, että kukaan punkkiskenestä tuntee niitä, mutta silti ne vetävät omaa juttuaan kieli poskessa.

J: Tulee sellainen positiivinen fiilis, että ei olla kauheasti kelattu, millainen tämän jutun pitäisi olla ja miten tässä edetään, vaan on vain tehty mitä on tehty. Aseistariisuvaa tavaraa.