Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#41 Sami Sänpäkkilä

Sänpäkkilän kasvissyöjäystävällinen versio "nakit silmillä" -metaforasta. Kuva: Liv Læssøe.

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Äänillä kokeilee myös Emeralds Club YK:lla 5.8.

Olen pyörinyt aika paljon erilaisissa musiikkialan vientitapahtumissa. Niissä kotimaiset lafkat yrittävät pääsääntöisesti itku kurkussa viedä vertauskuvallista jäätä eskimoille, hyvin tuotetuilla, mutta täysin ideattomilla ”avaimet käteen” -rockia soittavilla bändeillä, joiden suoria vastinkappaleita löytyy jokaisesta maasta riittämiin.

Silti aina, kun ulkomaalaiset vieraat saapuvat Suomeen, ensimmäinen kysymys on ”Is Circle playing?” Siitä siirrytäänkin latelemaan listaa Sami Sänpäkkilän Fonal-levy-yhtiön yhtyeistä, joita pitäisi päästä näkemään. Ulkomaiset mediatkin syövät miehen kädestä, ja vierailu levykauppaan New Yorkissa tai Japanissa tuottaa suomalaisia levyjä etsivälle tulokseksi lähinnä Islajaa, Kemiallisia Ystäviä, Shogun Kunitokia, Tv-resistoria tai Paavoharjua.

Kaikki tämä mieheltä, joka 1990-luvun lopulla aloitellessaan uskoi, ettei hyvää ja rakkaudella tehtyä musiikkia tarvitse myydä tai markkinoida. Eikä ole pahemmin tarvinnutkaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

ES: Surrealistin kaksi vasenta kättä – Sänpäkkilän omaa musiikillis-videotaiteellista tuotantoa.

Street teamien, viraalikampanjoiden, kalliiden tuottajien ja muun markkinointihössötyksen leimaamalla aikakaudellamme on todella erikoista, että kaiken signaalikohinan seasta voi nousta esiin perhe yhtyeitä, jotka eivät pidä itsestään ihmeemmin meteliä, tekevät älyttömän epäseksikästä musiikkia ja luottavat estetiikassaan nukkavieruun psykedeliaan ja äärimmäisyyksiin vietyyn kotikutoisuuteen.

Näin kuitenkin on käynyt. Wire-lehden avattua tulvaportit artikkelillaan ”Finnish Forest Folk” -ilmiöstä homman leviämistä ei ole voinut pysäyttää. Kaikki tämä ilman, että Sänpäkkilä olisi palkannut PR-toimistoa tai rakentanut sosiaalisen median strategiaa.

Vaikka Sänpäkkilän oma varsinainen musiikillinen osanotto Fonalin julkaisuihin on vuosien varrella vähentynyt ja mies on siirtynyt enemmän taustajoukkoihin sekä videoita tehtailemaan, hänen alkuperäisen visionsa ja linjansa on yhä Fonalin julkaisujen punainen lanka. Fonal-tuotoksen tunnistaa hetkessä, yhtenevistä äänilevyjen selkämyksistä levyjen sisältöön. Lapsenomainen musiikillinen seikkailunhalu, kotikutoinen äänimaailma ja ajaton retroilu manifestoituvat jotenkin oudon linjattoman linjakkaasti niin Riston maanisessa rockissa, Kemiallisten Ystävien huuruilussa, Paavoharjun eteerisessä haahuilussa kuin Tv-resistorin naivistisessa iskelmäpopissakin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Risto-yhtyeen hieno Putoan kaivossa -musiikkivideo. Sänpäkkilän ohjaustyötä myöskin.

Kaikki Fonalin yhtyeet olisivat varmasti olemassa ilman Sänpäkkilän tekemisiä, mutta ilman Fonalia ne olisivat vailla kontekstia ja kotia. Fonalin yhtyeet tarjosivat Sänpäkkilälle rakennuspalikat, joista Sänpäkkilä loi ilmiön. Yrittämättä ja pingottamatta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Paavoharjun Valo tihkuu kaiken läpi (2007) on yksi monista Sänpäkkilän Fonal-artisteilleen ohjaamista musiikkivideoista.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress