2000-luvun ulkomaiset pophelmet

#41 Ariel Pink’s Haunted Graffiti – Round and Round (2010)

Tähän kuvateksti.

Ariel ja ystävänsä poseeraavat niin hypnagogisesti kuin osaavat.

Se kuulostaa popkappaleelta. Se on tarttuva kuin popkappale. Se jopa saa laulamaan mukana kuin popkappale.

”It’s always the same
as always
sad and tongue-tied
it’s got a memory and refrain”

Eihän tällainen viisiminuuttinen tilkkutäkki, jonka säkeistö, bridge ja kertosäe tuntuvat eri palasista kokoon kursituilta, voi olla popkappale?

Vaan kyllä, se on popkappale, sillä se tuntuu niin hyvältä kuin kaikista parhain pop voi vain tuntua. Se iskee ällikällä ja yllättäen ja kun se päättyy, kappaleen laittaa uudelleen soimaan, se tuntuu yhtä hämmentävältä kuin edelliselläkin kerralla: kuinka tällaisesta demonauhamaisesta alusta voi päätyä noin suureen ja nautinnolliseen finaaliin?

Vastaavanlainen hyppely on Ariel Pinkille eli Ariel Rosenbergille pelkästään luontevaa. Hän loi maineensa 2000-luvun alusta lähtien Kalifornian vaihtoehtopiireissä ja internetissä suhisevilla ja mutisevilla nauhoituksillaan. Nuo nauhat toivat hänelle levytyssopimuksen Animal Collectiven Paw Tracks -levymerkille, mutta suuri osa kriitikoista ei osannut päättää, oliko Rosenberg nero, idiootti vai molempia. Ariel Pink pysyi tiukasti kokeellisten hippien suosikkina.

Mutta pikkuhiljaa asiat etenivät, ja Ariel Pink eteni niiden mukana. Vuonna 2008 julkaistu Can’t Hear My Eyes -single oli jo kulkeutunut kauas pois The Doldrumsin ja House Arrestin mukiloitua ja auringonpaahteen kuluttamaa autoradiota mukailevasta tyylistä. Sen hillitty ja kaikuisa 1980-lukulainen lounge-tyyli ennakoi jo pikkuhiljaa sitä, mitä vuonna 2010 oli Before Today -levyn mukana odotettavissa. Mutta samalla kasettisuhinasta alkoi tulla muodikasta ja Ariel Pinkin varhainen tuotanto saada enemmän seuraajia. Hypnagoginen pop, glo-fi ja chillwave, nuo vuoden 2009 musiikillisen muotikuvaston trendisanat ja niillä kuvaillut artistit olivat tietoisesti tai tietämättään paljon velkaa Ariel Pinkille, ja kyllä häneen itseensäkin noita leimoja yritettiin painaa.

Alle vuodessa suhinantäyteinen chillwave-skene oli tukehtunut kehnoihin kappaleisiin ja estetiikantäytteiseen erikoisuudentavoitteluun, joten oikeutettua on, että sen lopullinen tappaja oli Ariel Pink itse. Kuolinisku aiheutettiin Ariel Pinkin omin asein: menneiden vuosikymmenien tyylien läpi vaeltelulla, maanisella radiokanavasurffailulla ja loistavalla laulunkirjoitustaidolla. Tällä kertaa popmelodiat ja tarttumapinta eivät jääneet surinan alle, vaan ne tuotiin suoraan kuulijan korvan ulottuville. Tyylillinen pompinta sentään jäi, ja sen kuulee Round and Roundissakin. Autoradiomaisuus kuuluu jo siinä, ettei kappaleen sanoista onnistu juuri muodostamaan yhtenäistä tarinaa. Ne tuntuvat ennemmin vain mukailevan tietynlaista suhinaan kadotettua lämmintä tunnelmaa.

Ja toisaalta lieneekö sattumaa, että säkeistön alla kulkeva melodia muistuttaa paljon Marianne Faithfullin Broken Englishin bassolinjaa ja toisaalta kertosäe on kuin kadonneesta 1970-luvun AOR-klassikosta? Kuin kanava vaihtuisi kesken kappaleen!

”Hold on, I’m calling
calling back to the ball
and we’ll dazzle them all
hold on”

Vuonna 2010 ilmestyneen Round and Roundin sisältänyt Before Today oli eittämättä ansaittu kunniakierros artistille, joka oli suoltanut pitkään demonauhoja vaihtoehtopiireissä ja internetissä pitkin vuosituhannen ensimmäistä vuosikymmentä. Round and Round on itsekin jatkumoa noille nauhoille, sillä sen alkuperäinen versio Frontman/Hold On (I’m Calling) oli alun perin cd:llä, joita Ariel Pink eli Ariel Rosenberg jakoi häneltä levyjä tilanneille faneilleen vuonna 2009.

Joten kyllä, se on popkappale. Se on loistavan laulunkirjoittajan ansaittu riemuvoitto, joka toi tekijänsä laajempaan tietoisuuteen ja kertosäkeensä indiefestivaalien yleisön laulettavaksi. Ja se kertosäe, se on maaginen. Lapsetkin sen tietävät.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Ariel Pink’s Haunted Graffiti – Round and Round (ohj. Wayne Coyne)

Bonus!

Ariel Pink’s Haunted Graffitilta äänestettiin myös kappaleita Alisa ja Mature Themes.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress