Popklassikot 1982

#4 Violent Femmes – Blister in the Sun

Violent Femmes, purskahtamaisillaan myötähäpeästä.

Millaista on nuoren miehen elämä parikymppisenä? Biologian oppikirja opettaa, että siinä vaiheessa puberteettiset riitit ovat takana. Virallista kasvatusta täydentävät isojen poikien tarinat edessä aukeavasta tulevaisuudesta, joka säkenöi pullollaan naaraita, viinaa ja jännitystä. Siitä elämästä kertovia rokkibiisejä piisaa kyllä.

Mikäli kuitenkin kuittaa teinivuosiltaan luuserituomion tai päätyy poikkeavien karsinaan, joutuu parikymppisenä ottamaan kerralla vastaan sekä aikuisiän haasteet että puberteetilta muistoksi jääneen hämmennyksen, vieläpä ilman murrosikäisen koheltajan anteeksiantavaa suojakerrosta. Tilanteesta päässee jyvälle ilman omakohtaisia kokemuksiakin vaikkapa lukemalla Radiopuhelimet-kitaristi Jarno Mällisen tuoreen Kieroonkasvukertomuksen.

Kyseinen teos voisi olla prologi Gordon Ganon elämälle sellaisena kuin yleisö sen tuntee. Vuonna 1982 Gano oli 19-vuotias kaveri Milwaukeesta, jonka bändi Violent Femmes korkkasi diskografiansa maineikkaalla Slash-lafkalla. Jo debyyttisinkku Blister in the Sun teki selväksi, että Gano lukeutui juuri niihin nuorukaisiin, jotka olivat jääneet ulkokohtaiseen sukseehen perustuvasta jenkkiarjesta ulkopuolisiksi, mutta kääntäneet osansa voimavaraksi.

Kappale alkaa, kun Gano näppäilee akustisesta kitarastaan banjomaisen, pölhön mutta takuulla tarttuvan riffin ja alkaa laulaa määkien:

”When I’m out walking
I strut my stuff
And I’m so strung out
I’m high as a kite I just might
Stop to check you out”

Lopullista sointiaan vielä hakeva lauluääni on vakuuttavasti epävarma. Sen käyttäjä tietää herkullisen hyvin, miltä hermostunut ihminen kuulostaa. Vai hyräileekö hän rauhoitellakseen itseään?

”Body and beats
I stain my sheets
I don’t even know why”

Kertoja saapasteli näemmä petikamarin puolelle, mutta kuinka hän ehti jo lakanansa tuhrimaan? Syytä ei tiedä kertoja itsekään, mutta sydän ainakin hakkaa lujaa. Eittämättä tilanne, jonka kävisi mieluiten läpi ihan yksin, mutta ei: asetelmaan tupsahtaa jostain vielä tyttöystävä.

”My girlfriend
She’s at the end
She is starting to cry”

Pulssi koholla, sängyssä sotku ja itkevä tyttö? Voilà, tragikoominen myötähäpeä on tullut lihaksi.

On hieman hämärää, mitä on tapahtunut ja miten tähän on tultu. Kertooko laulu – ensimmäisen säkeistön vihjauksien perusteella – traumaattisesta huumekokeilusta, vai onko se jonkinlainen masturbaatioraportti? Vai molempia? Oli miten oli, kertojan tulisi jollain tavalla päästä purkamaan sisällä kytevä tunnemössö, olisi pakko puhjeta, go off. Ja millaisella kielikuvalla Gano sen ilmaiseekaan kertosäkeessä: tahdon räiskähtää rikki kuin auringonpaisteen poksauttama rakkula.

Olkoon kuorrutus Violent Femmesin nerojulistukselle se, miten makealta akustinen kitara tällä biisillä kuulostaa. Jos suinkin malttaa elää ilman akrobaattisia tilusooloja, miksei soittaisi instrumenttia, joka antaa paitsi rytmiä, myös pienet tarkkuusvirheet anteeksi? Eläköön riparipunk!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Vanhempina ja pulleampina Femmes teki klassikostaan uusintaotoksen, jonka videossa on vähän hämmentävä juoni.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus II!

Nouvelle Vaguen versiossa vanhat ja pulleat miehet vaihtuvat viehkeään ranskalaisneitoon, joka huokailee siansaksaa. Tätä voi jo kutsua kontrastiksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!