Popklassikot 1978

#4 Joy Division – Digital

Joy Division, hiukkasen hyvä bändi.

Kun manchesteriläisen tv-toimittajan Tony Wilsonin tilille tipahti yllättäen pieni perintö, tuleva musiikkimoguli päätti laittaa hyvän kiertämään. Wilson sijoitti punnat Factory Records -levy-yhtiöön ja sen bändejä esittelevän A Factory Sample -tupla-EP:n tuotantoon.

Mukaan mahtui neljä orkesteria: The Durutti Column, John Dowie, Cabaret Voltaire ja vielä tuolloin suhteellisen tuntematon Joy Division. Tuotantotiimiin saatiin mukaan Martin Hannett ja Peter Saville, joka aloitteli uraansa yhtiön ja loihti paketille upeat kannet.

Joy Divisionilta EP:llä oli mukana kaksi kappaletta: Digital ja Glass. A Factory Sample ei ollut Joy Divisionin ensimmäinen levytys – aiemmin oli julkaistu EP An Ideal for Living – mutta nyt pelattiin isommilla panoksila. Factory Records toi mukanaan Hannettin tuottajaksi, mistä bändi sai reilusti lisää huomioarvoa.

Hannett loihti Digitalin kylmän, kliinisen soinnin, joka enteilee myöhemmin seurannutta Unknown Pleasures -albumia, mutta mukana on edelleen ripaus punkin raivokkuutta. Laulaja Ian Curtiskaan ei vielä kuulosta yhtä pohjattoman uupuneelta kuin bändin uran päättäneellä Closer-kakkosalbumilla: hiomatonta pikkutimanttia piiskaa eteenpäin epätoivoinen energia.

Historiallista EP:tä seuranneet tapahtumat lienevät useimmille tuttuja: Joy Divisionin lyhyt nousukiito. Sen päättyminen 23-vuotiaan Ian Curtisin itsemurhaan. Bändin raunioista noussut New Order. Sekä tietysti Factory Recordsin taiteellisesti loistelias ja taloudellisesti katastrofaalinen ura. Koko Manchester-ilmiö.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!