Popklassikot 1998

#4 Air – Sexy Boy

Ou est la vache?

Ou est la vache?

Vuonna 1998 Air teki musiikkia, joka sopi täydellisesti vuosituhannen vaihteeseen. Sen lempeästi kuulijaa hellivät soundit edustivat sekä 1990-luvulle tyypillistä myyttiseen menneisyyteen haikailua että uuden vuosituhannen kihelmöivää odotusta. Se kuulosti musiikilta, jota saattoi kuunnella niin 1970-luvun playboy leveälahkeisissa housuissaan ja kirjavassa tekokuitukauluspaidassaan kuin Pierre Christinin ja Jean-Claude Mézièresin avaruusagentit Valerian ja Laureline leijaillessaan tehtäviensä välissä vaaleanpunaisessa tähtisumussa.

Nicolas Godinin ja Jean-Benoît Dunckelin Versailles’ssa vuonna 1995 perustaman yhtyeen tyyli vakiintui jo sen varhaisilla singleillä, kuten Modulor Mixillä tai kuvaavasti nimetyllä Casanova 70:lla. Näillä myöhemmin Premiers Symptômes -EP:llä uudelleen julkaistuilla raidoilla kuultiin Godinin ja Dunckelin tavaramerkiksi muodostunut retrofuturistinen yhdistelmä easy listeningiä, varhaisia syntetisaattorimusiikin innovaattoreita, progressiivista rockia, Serge Gainsbourgin ja Burt Bacharachin tapaisia hienostuneita popvisionäärejä ja modernin tanssimusiikin soundeja.

Duon musiikki soveltui mainiosti huilaamiseen rankkojen tanssimaratonien välissä, mutta se ei jäänyt pelkäksi chillout-musiikiksi. Yhtä hyvin Airin raikkaan melodiset kappaleet toimivat kotikuuntelussa ja toki myös trendikkäiden kahviloiden äänitapettina.

Duon todellinen mestariteos oli sen vuonna 1998 julkaistu debyyttipitkäsoitto Moon Safari, joka osoitti, että Air kykeni vaivatta lunastamaan singlejensä odotukset. Moon Safari oli mestarillinen luomus, joka esitteli Godinin ja Dunckelin musiikillisen vision täydessä loistossaan. Se oli upea menneisyyden, nykypäivän ja tulevaisuuden palasista kasattu persoonallinen kokonaisuus, joka kuulosti samalla sekä tutulta ja tuoreelta – kuin muistolta tulevaisuudesta.

Albumi sai sellaiset vielä muutamaa vuotta aikaisemmin mauttomana pidetyt soittimet, kuten vocoderit, Wurlitzerin ja Rhodesin sähköpianot, Moog-syntetisaattorit tai vaikkapa erityisesti diskolevyiltä tutun ARPin Solina String Ensemblen, kuulostamaan yhtäkkiä viileääkin viileämmiltä. Airin musiikki ei nojannut kuitenkaan pelkkiin syntetisaattoreihin tai sähköpianoihin, vaan myös akustiset pianot ja flyygelit sekä Godinin soittamat kitarat ja bassot kuuluivat duon musiikilliseen arsenaaliin. Ei ihme, että esimerkiksi allekirjoittaneelle yhtyeen yhdistelmä elektronista musiikkia ja perinteisempää poprockia toimi hellänä johdatuksena kitaravetoisesta popista koneilla tehdyn musiikin pariin.

Moon Safarin ensimmäinen single, loistokas Sexy Boy, edustaa Airia popeimmillaan. Se on riemastuttavan härski riettaan hikisesti pumppaavine kertosäkeineen ja näitä seuraavine raukean rentoine säkeistöineen. Godin ja Dunckel leikittelevät kappaleessa sukupuolirooleilla ja androgynialla. Näennäisesti sen lujana penetroiva kertosäe on maskuliininen ja pehmeän eteerinen säkeistö feminiininen. Kuitenkin kappaleessa käännetään sukupuoliroolit päälaelleen sekä Dunckelin androgyynillä laulunäänellä että suuntaamalla himokas katse mieheen.

Kiitos netistä löytyvien käännösten ranskaa osaamatonkin voi tarkastella myös kappaleen sanoituksia. Enimmäkseen ne on kirjoitettu kieli visusti poskessa, mutta atleettivartaloisista sankareista ja sänkipartaisista hyvin pukeutuvista idoleista kertovien höpsöjen säkeiden seasta löytyy pientä viestiäkin. Laulaessaan siitä, kuinka hänkin haluaa jonain päivänä olla samanlainen kuin “dollarisilmäiset” ja “timanttihymyiset” “komeat jumalat”, Dunckel asettuukin yhtäkkiä hieman pakkomielteisen ihailijan asemaan, joka unelmoi pääsystä täydellisten sankareidensa Pantheoniin.

Unelmat ovatkin kaikissa muodoissaan keskeinen osa Airin musiikkia, tulihan sen nimikin sanoista amour, imagination ja rêve eli rakkaus, mielikuvitus ja uni, unelma tai haave. Godin ja Dunckel tekevät musiikkia, joka kaikessa retroilussaan tuntuu sijaitsevan jossain ajan tuolla puolen. Se sijaitsee menneisyyden ja tulevaisuuden idealisoidussa mallissa, jota ei tavata luonnonvaraisena missään muualla kuin heidän mielikuvituksensa tähtitarhoissa. Kuten Sexy Boyn ”ideaalimies maskuulinisine charmeineen”, Godinin ja Dunckelin retrofuturistinen visio on vain kuvitelmaa. Mutta kuinka kaunista sellaista se onkaan!

http://www.youtube.com/watch?v=lC6vZOgYduk

Bonus!

La Femme D’Argent -kappaleen video paitsi esittelee Airin soitinarsenaalia, myös kertoo hauskoja faktoja Moon Safari -levyn kappaleista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!