Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#39 Artturi Taira

Kuva: Tomi Palsa

Tapasin Artturi Tairan ensimmäistä kertaa Kipsarin nurkassa kymmenisen vuotta sitten. Ujon oloinen nuorukainen esitteli kohteliaasti edustamansa New Music Communityn ideologiaa ja rohkaisi nauttimaan yhteisön järjestämästä iltamasta. Pidin miehestä välittömästi.

Hetkeä myöhemmin hän kapusi lavalle yhtyeineen. Orkesterin soinnissa oli lupaava kaiku, jonka rinnastin velvollisuudentuntoisesti Radioheadiin. Yhteensoitto teki vaikutuksen ja jokunen yllättävä melodia riuhtaisi mukaansa. Suurimman elämyksen yhtye tarjosi kuitenkin esityksestä huokuneella kiihkeällä innollaan. Musiikki tuntui merkitsevän esittäjilleen poikkeuksellisen paljon.

Kuva: Tomi Palsa

Vuosien kuluessa Tairan matka musiikin uumeniin on kuljettanut yhä pidemmälle, kunnes takaisin tuova tie on umpeutunut. Miehen kasvoja on alkanut reunustaa repaleinen parta, joka ei ole kuitenkaan täysin kätkenyt hahmon poikamaisuutta.

Myös ääni on pysynyt tunnistettavana. Taira hallitsee tärkeimmän instrumenttinsa suvereenisti, mutta pitää sen pinnan paljaana. Aivan kuin hän nauttisi haavoittuvuuden tuomasta herkkyydestä.

Ja mihin pisteeseen Tairan yhtye onkaan kehittynyt! Rubikista on kasvanut suomalaisen indien lippulaiva; värikylläinen, räiskyvä, taidokas retkue, jonka suhde kappaleisiinsa tuntuu syventyvän keikka keikalta ja levy levyltä. Orkesterinsa edessä Taira värisee laulujen vietävänä, silmät puoliksi suljettuina, kasvot äänistä hehkuen. Sointi saa miehen hajamieliseen transsiin, väreilemään. Kuitenkin hän on koko ajan valmiina hyökkäämään, ylittämään vielä yhden rajan.

Matka on ollut pitkä, kilometrit ovat karaisseet kulkijaansa. Etsijän mieli on pysynyt kuitenkin puhtaana. Musiikki ei ole vieläkään Tairalle vaihtoehto. Musiikki on hänelle elämä ja rakkaus.

Me, jotka olemme tehneet elämässämme kompromisseja, emme voi kuin ihailla niitä, jotka ovat päättäneet tulla valituiksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Rubik – Karhu junassa