2000-luvun kotimaiset pophelmet

#37 Paleface – Back to Square One (2000)

(Säv. & san. Karri Miettinen)

Paleface tietää, että tiedonjano vie umpikujiin. (Kuva: Tomi Palsa)

Suomiräpin älykkäimmän vaihto-oppilaan ensihitti on täysosuma, jonka veroista hän ei tähänkään päivään mennessä ole tehnyt.

”I’m the man with the 88 methods like Tical
and I’m biblical
like Samson, Delilah and Deborah
mathematical like
trigononometry and algebra et cetera”

Karri ”Paleface” Miettisen debyyttialbumilla The Pale Ontologist on harvinainen kunnia kuulua siihen pienoiseen levyjen valiojoukkoon, jota kehtaan kiusaantumatta kuunnella varhaisteinivuosien jälkeenkin. Vähänpä minä 11-vuotissyntymäpäivälahjani sisällöstä aikoinani todella ymmärsin, mutta Miettisen häikäisevä flow ja muhkea tuotanto tykittivät kiehtovia sämplemaisemia ja erikoisia englanninkielikuvia tukevasti tajuntaan. Nautin suurena räppifanina suurenmoisesta räpistä.

Tiedostin kyllä Miettisen hankkineen vahvat kannuksensa hip-hopin alkuperäisiltä laulumailta, vaihto-oppilasvuodestaan Iowassa sekä angloamerikkalaisen humanismin kaanonista. Levy soundasi hyvin amerikkalaiselta – täysin joltain muulta kuin tuon ajan kanssasuosikkini Fintelligens tai Seremoniamestari. Siksi olikin irvokkaan osuvaa, että WTC-iskut sattuivat samalle syksylle. Tavallaan purin amerikkalaiselta kuulostavaan suomiräplevyyn maailmanpelkoani ja -tuskaani, jonka televisiosta nähdyt savuavat tornit olivat minussa viimeistään herättäneet.

Palefacen tekstit ovat kuin kävelyä räppärin päänsisäisen kirjaston käytävillä. Hän latoo innokkaasti syliisi opusta toisen perään, pitkillä suositusmonologeilla eleitään säestäen. Tämä verbaliikka ja (pop)kulttuurihistoriallisten sirpaleiden jemmailu äkkiväärien havaintojen oheen on kuulostanut ylivoimaisesti älykkäimmältä, iskevimmältä ja monitasoisimmalta nimenomaan englanniksi syljettynä. Näin myös Back to Square Onen tapauksessa.

Sinällään ymmärrän Miettistä, kun hän niin sanottuun cocktailkutsu-ilmiöön viitaten vaihtoi esityskielensä suomeksi. Englanninkielinen ilmaisu vaikutti menneen kuulijoilta yli hilseen, vaikka kansamme englanninkielen taidoillaan rehvasteleekin. Vasta vaihdoksen jälkeen korvia höristeltiin, ja äkkiäpä YouTube-sosiologit olivatkin esittämässä sellaisia syväanalyysejä, kuten ”hyvä kappale, mutta levittää kommunististista ajattelutapaa”.

Sikäli mikäli yllä esitetty uhka on realistinen, mainitaan jo Back to Square Onen alkuriimeissä ”the Pick, the Shovel and the Sickle” sekä Meksikon vallankumouksen vasemmistolainen avainhahmo Venustiano Carranza. Tosin samalla Miettinen heittää tälle symboliikalle vastapariksi maisemia tv-sarjoista Taxi ja Seinfeld:

”Try to be brooklynesque
like Tony Danza
but you end up balding
and neurotic like George Costanza”

Eipä siis ihmekään, että tällaisen ilotulituksen ydin voi monelta jäädä oivaltamatta. Kaikki tämä turboahdettu kielikuvasiltojen rakentelu ympäröi teollisuusliiman tavoin tarttuvaa kertosäettä, joka osaltaan peilaa myös Miettisen omaa päänsisäistä avaruutta:

”You can ask a man what
he’s accused of or convicted of
but never what he done
Just when you think that you’ve
been able to turn your life around
before you know it
you’re back to square one”

Kolmannen levynsä jälkeen Paleface vaihtoi esityskielensä suomeksi. (Kuva: Tomi Palsa)

Voin hyvin ymmärtää Miettisen kaltaisen lateraalisen ajattelijan joutuneen vastaaviin tilanteisiin: Miten hänen käsityksensä Yhdysvalloista mureni vaihto-oppilasvuoden aikana ja vaihtui tyystin toiseen. Miten jatkuvan tiedonjanon perässä joutuu umpikujiin, joissa joutuu väistämättä kääntämään maailmankuvansa päälaelleen. Miten ovet paukkuen toimistosta ulos paineleminen johtaa silti takaisin sorvin ääreen palaamiseen. Kyökkipsykologiaa ehkä, mutta faktaa silti.

Ehkä Paleface teki tuoreimmalla Maan tapa -levyllään pienoista paluuta tällaiseen baabelintornien tavoitteluun. Siltikin se energia ja intellektuelli uho, mitä Back To Square One tietokoneenhajottamisvideoineen sisältää, on jotakin täysin muuta kuin nopeasti laimennut kitaranrämpyttely parkkihallissa kymmentä vuotta myöhemmin.

Tästä käy kiittäminen myös multi-instrumentalisti Jaan Wessmanin ja tuottaja Antti ”Lex Luthor” Suomalaisen loihtimaa sekä DJ Infektion skrätsien värittämää, maagisen viileää kevytfunktaustaa, joka kumartaa Curtis Mayfieldin ja Gil Scott-Heronin suuntaan. Kokonaisuutena on lyömätön pophelmi, joka on kestänyt aikaa erinomaisesti.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

2. heinäkuuta 2000 – Vicente Fox voitti vaalit Meksikossa ensimmäisenä oppositiosta valittuna presidenttinä sitten Francisco I. Maderon vuonna 1911.

Samasta aiheesta

© 2014 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress