Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#33 William Bevan

William Bevan ei mielellään kameralle poseeraa.

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Mark Olson tekee tuplavuoroa, kun herra lämppää omaa bändiään yhdessä Ingunn Ringvoldin kanssa.

Aikana, jolloin dubstepilla viitataan yhä useammin Pendulumin tai Chase & Statusin kaltaiseen äänisaasteeseen, on hyvä hiljentyä perusasioiden äärelle ja muistella Wanhoja Hywiä (eli peräti puolen vuosikymmenen takaisia) Aicoja.

Viisi vuotta sitten Burial sai kaltaisteni polvet notkahtamaan. Mystisen brittiartistin nimetön esikoinen (2006) ja sitä seurannut Untrue (2007) olivat monelle elektronista musiikkia pintapuolisesti seuraavalle ensikosketus kuumaan ja kohuttuun dubstepiin – joka olikin näiden kahden albumin perusteella osapuilleen maailman parasta musiikkia milloinkaan.

Kolmekymppisten oli helppo rakastua Burialiin. Se oli helppoa musiikkia, melankolista ja kaunista. Burial toi mieleen Bristolin mestarit 1990-luvulta, Massive Attackin ja Portisheadin, mutta kuulosti kuitenkin samanaikaisesti uudelta, raikkaalta ja rytmisessä epäsäännöllisyydessään jännittävältä.

En tiedä, mitä asioista syvällisemmin perillä olevat dubstep-päät olivat Burialista lausutuista ylisanoista mieltä, mutta saatan kuvitella heidän tuhahdelleen halveksuvasti rocktoimittajien haltioituneille kielikuville tyhjyyttään kaikuvista metroasemista, katulamppujen valaisemista vesilätäköistä ja uneen vaipuneiden suurkaupunkien hermostuneesta rauhallisuudesta.

Oikea ja aito dubstep tehtiin kenties muualla ja genren sisällä julkaistiin varmasti vaikeampaa ja haastavampaakin musiikkia, mutta Burial oli yksinkertaisesti vastustamaton. Se oli juuri sitä musiikkia, jota Radioheadin Thom Yorke, Massive Attackin Daddy G ja muut keski-ikää lähestyvät vanhatparrat olivat haaveilleet dubstepin olevan.

Uudesta ilmiöstä intoilevan musiikkimedian perspektiiviharhaa kuvaa hyvin, että ennen kuin Burial paljasti henkilöllisyytensä syksyllä 2008, hänen huhuttiin olevan muun muassa Aphex Twin tai – uskokaa tai älkää – jopa Norman Cook (Fatboy Slim). Burial oli kuitenkin ihan tavallisen näköinen lontoolaismies, William Bevan.

Burialin kolmas albumi antaa odottaa. Tänä vuonna artistilta julkaistiin EP Street Halo sekä yhteistyössä Kieran ”Four Tet” Hebdenin ja Thom Yorken kanssa tehty single Ego/Mirror. Laatutavaraa kummatkin, mutta osoittivat ennen kaikkea sen, miten haastavaa Untruen maagisuutta on uudella vuosikymmenellä enää saavuttaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress