2000-luvun kotimaiset pophelmet

#32 Radiopuhelimet – Hailuoto (2000)

(säv. Jarno Mällinen & J.A Mäki, san. Jarno Mällinen, sov. Radiopuhelimet)

Tiesitkö, että Radiopuhelimet rakastaa sinua? (Kuva: Tomi Palsa)

Perämeren suurin saari on oululaisinstituution Shangri-La.

”Laita pitkät päälle
Voi olla hirviä liikkeellä
Suopursu kukkii taas
Parasta on mökillä kanssasi”

Radiopuhelimet on yhtye, josta puhuttaessa mainitaan toistuvasti sen maantieteelliset lähtökohdat: Oulu, Perämeri ja Pohjois-Pohjanmaa. Ne ovat sijainteja, jotka Radiopuhelimet on musiikillaan käsitteellistänyt mielentiloiksi. Varsinkin niille, joiden ensi käden kokemukset Oulusta ovat ohuet, on bändin edistyksellinen mutta suorasukainen punk synonyymi koko seudulle.

Vuonna 2000, oltuaan olemassa 14 vuotta, Radiopuhelimet näytti mitä se itse asuinpaikastaan tuumaa. Yhdeksännen albumin Oulu on kaupungin nimi samanniminen raita osoittaa, että vaikka kotiseutua on hyvä rakastaa, on vaikea ylistää kaupunkia, jota insinöörit repivät ja rakentavat, kiihkouskovaisuuden perintö ahdistaa ja raaka meriviima kurittaa. Kappale pukee sanoiksi miesten kaksijakoisen suhteen ”Pohjanlahden harmaaseen helmeen” ja ”rahalla pilattuun ystävään”.

Kun paha veri on juoksutettu viemäriin, on mentävä puhdistumaan jonnekin, missä kaikki on hyvin. Osoite löytyy albumin lopusta: Hailuotoon on Oulusta runsaat 50 kilometriä. Kyynisyys ja raivo unohtuvat matkan varrelle, ja perillä mieli on raukea ja tyytyväinen.

Sen kuulee biisin alusta lähtien. Laulu askeltaa harkiten, kuin herkkää sammalpohjaa varoen. Jyrki Raatikainen tekee rummuttaessaan ajatusmatkan Kuikan lavalta helmenvalkeille Jamaikan hietikoille – vähän valssia, vähän reggaeta. Kitaristit Mällinen ja Katz nautiskelevat kevyistä kahden soinnun riffeistä, vieraileva Jimi Tenor puhaltelee huilustaan kuulaita kaikuja elokuiselta ulapalta. Soitto ladotaan yhteen elegantisti. Kukaan ei hosu tai ryntäile, sillä matka ja määränpää ovat yhteiset.

Vie aikansa vakuuttua, että Radiopuhelimet on jättänyt aseensa maihin. Fyysistä tai henkistä yllätyshyökkäystä ei tule, vaikka viisikon turpaanvetotaidot ovat omaa luokkaansa. Jopa alati maaninen J.A. Mäki kuulostaa epäilyttävän rauhalliselta: tällä mökkireissulla kukaan ei saa kirveestä päähänsä eikä halkoliiterissä vaani sosiopaattirunkkaria.

Mökkeily on kenelle tahansa vaarallinen aihe, mutta Jarno Mällisen sanoituksissa ei ole keskiluokkaisuuden hiventäkään. Kun valkokaulusväki näpertelee mökkigastronomian parissa ja tekee patioremonteillaan lähiomaisten kesälomasta helvetin, lompsitaan Mällisen tarinassa sienimetsään liian isot kumpparit jalassa, huuhdellaan savulohi kaljalla alas kurkusta ja lämmitetään sauna puilla. Mökkeily on meditatiivinen anti-suoritus.

Kun ei vaadi joutenololta kohtuuttomia, voi sattumalta ja satunnaisina hetkinä kokea, kuinka ympäröivä kaikkeus ilmenee hetken virheettömänä. Niihin kokemuksiin on jälkikäteen mahdoton palata, mutta Hailuoto pääsee niin lähelle kuin luultavasti on mahdollista. Se lähestyy herkkää ja harvinaista mielentilaa varovasti, jottei se säikähdä karkuun. Kauniisti tavuttuvin sanoin ja lyhyin lausein, tähän tapaan:

”Illalla menemme rannalle
Meri on peilityyni
Tähtitaivas kaartuu yllä
Kukaan ei ole enää kuningas”

Viimeinen säe ojentaa kuulijalle kysymyksen. Kuninkaita ei enää ole – mitä se tarkoittaa? Onko tapahtunut suuri, valta-asetelmat romuttanut mullistus, jota on hyvä paeta omaan piilopaikkaan? Vai onko kuninkaiden puuttuminen vertaus arjen rooleista vapautumiselle? Luonnon helmassa kun ei tarvita johtajia, säätäjiä, projektinvetäjiä eikä päällepäsmäreitä.

Väittäisin, että Hailuoto on Radiopuhelimien luonnostelma suomalaisuuden ihanteesta tänä päivänä. Ei pullistelevaa patriotismia, vaan unelma harmoniasta oman itsensä ja ympäristönsä kanssa, kulloiseenkin hetkeen tyytyen.

Tarkkanäköisesti yhtye ymmärsi jo vuosituhannen alussa, että stressin raastama kansalainen tarvitsee uudenlaisia utopioita. Klassikkobiisin asema määrää Hailuodolle tehtävän kertoa jälkipolville, mikä täkäläisessä elämänmenossa oli upeinta ennen kuin kaikki mokattiin.

Hailuoto

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

26. huhtikuuta 2000 − Pesäpallon sopupeliskandaalin syyteharkinta valmistui. Vantaan käräjäoikeudessa nostettiin syytteet petoksesta 21 pelaajaa ja muuta pesäpallojoukkueiden jäsentä vastaan. Syytteet koskivat kolmea miesten Superpesikseen kuulunutta, elokuussa 1998 pelattua pesäpallo-ottelua.