2000-luvun kotimaiset pophelmet

#31 Tuomari Nurmio & Alamaailman vasarat – Paavi Roskapankissa (2005)

Vuonna 2005 ilmestynyt Kinaporin kalifaatti on toistaiseksi ainoa Tuomari Nurmion ja Alamaailman vasaroiden yhteinen albumin. (Kuva: Tomi Palsa)

2000-luvun kirkkain Nurmio-klassikko kertoo siitä, mistä useimmat muutkin hänen klassikkonsa: hullusta maailmasta, jossa jokin on pahasti vialla.

“Roskapankissa, Hesarilla
näin paavin notkumassa terassilla
pannumyssy päässä ja perseet olalla
Vatikaani taitaa olla heikolla tolalla”

Paavi Roskapankissa -biisin avaussäkeet ovat niitä, jotka jäävät mieleen. Niitä, joita voisi jäädä makustelemaan tuntikausiksi, ellei biisiä olisi pakko kuunnella loppuun aina, kun sen kerran aloittaa.

Ensin ne huvittavat. Johan on mielikuva! Tuollaisen keksiminen vaatii jo itsessään yhtä mieletöntä ajatuksenjuoksua kuin suomen kielen keinovarojen hallintaakin. Mutta muistan kyllä, miten tajunta räjähti silloin aikanaan, kun noin toisen kuuntelun paikkeilla tajusin kappaleen olevan groteskin hauskuutuksen ohella aika helvetin syvämietteinen.

Anniskeluravintola Roskapankki Helsingin Kalliossa on rujo paikka. Hyvin humalaiset ihmiset juovat siellä halpaa olutta, mutta kyse ei ole pelkästään tästä, eikä tässä tietysti olisikaan vielä kotiin kerrottavaa. Se on ollut olemassa liian kauan ja sen pohjapiirustus noudattaa saatanallisesti vääristynyttä geometriaa.

Tuhoutuneet elämät ovat pesiytyneet homeen tavoin sen seiniin ja lattian alle. Miestenvessassa unelmien sirpaleet rahisevat kengissä, enkä uskalla edes kuvitella, miltä naisten puolella näyttää. Se ei ole mikään geneerinen räkälä, joka vaihtaa nimeä ja konseptia parin vuoden välein. Siellä on tapettu ihmisiä jo minun lapsuuteni suuren laman ajoista asti määrätietoisella otteella. Se on katosta lattiaan ja terassin ovelta peränurkkaan pahuuden tyyssija.

Roskapankissakin on tarjolla kylmää kyytiä. (Kuva: Tomi Palsa)

Janan päät sulkeutuvat yhteen. Saatananpalvojilla on rituaalinsa – ne rakentuvat pyhiksi tarkoitettujen asioiden julmalle kierouttamiselle, nihilistiselle pilkanteolle. Yhden paha paikka on toisen pyhä paikka. Jumala on sitä paitsi addiktio siinä missä kylmä Karjalakin. Roskapankissa palvotaan jumalaa. Se jumalanpalvelus on joka päivä, ja se jumala on vaativampi kuin useimmat.

Miksi siis kysyä, mitä paavi tekee Roskapankissa. Mitä hän ei tekisi siellä? Paavi on illuusio niin kuin humalakin. Roskapankki on kirkko ja tarvitsee paavinsa.

Sellainen oli oikeastikin olemassa. Eräs tuttavani kertoo olleensa mukana nostamassa “Hesarin Paavina” tunnettua rapajuoppoa pyörätuoleineen Roskapankin terassin pöydälle saarnaamaan. Älä koskaan oleta, ettei todellisuus voisi olla tarinoita metaforisempi.

”Matkalla Kurviin tajusin
nyt on maailmankirjat sekaisin
Itse piru on nyt paavina Vatikaanissa
ja paavi paviaanina Roskapankissa

Toivon ettei Jeesus enää koskaan
astu tähän pahaan maailmaan
Hänet puettaisiin viittaan ja orjantappuraan
ja naulattaisiin ristiin uudestaan

Halleluja!”

http://www.youtube.com/watch?v=kBNPwxZpov0

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

7. lokakuuta 2005 – Nils Gustafsson vapautettiin kaikista häntä vastaan Bodominjärven murhien vuoksi nostetuista syytteistä. Syyttäjät eivät valittaneet päätöksestä.