Popklassikot 1995

#30 Tricky – Black Steel

Martina Topley-Bird ja Tricky, jota ottaa totuttuun tapaan päähän.

Adrian Thawsin lapsuus ei ollut ihanteellinen. Isä häipyi ennen kuin poika parkaisi ensimmäiset vokaalinsa vuonna 1968. Äiti teki itsemurhan Adrianin ollessa neljävuotias. Repaleisen nuoruuden läpi vaellettuaan Adrian loi sisäiselle maailmalleen sanansaattajan. Syntyi Tricky.

Hetken Tricky viihtyi osana Massive Attackiksi inkarnoitunutta kaveriporukkaa, kunnes vuonna 1995 oli aika purkaa passiot omalla nimellä. Debyyttilevyn tekniseen tukeen palkattiin The Cure -yhteyksissä ansioitunut Mark Saunders, jonka rooli muuttui Trickyn kotistudion katkussa ennemmin tuottajaksi.

Jossain vaiheessa Maxinquaye-levyn sessioita Tricky keksi coveroida Public Enemy -klassikon Black Steel (In the Hour of Chaos). Tulkinta oli lopulta neljäs singleksi irrotettu helmi Maxinquayelta.

Alkuperäisteos ilmestyi vuonna 1988. Se on kertomus mustan aseistakieltäytyjän vankilapaosta.

“They wanted me for their army or whatever
Picture me giving a damn I said never
Here is a land that never gave a damn
About a brother like me and myself
Because they never did”

Kappaleen loppupuolella Chuck D päästää kylmäverisesti päiviltään myös naispuolinen vanginvartija. Tricky ei mene niin pitkälle, vaan antaa pahaenteisen aikeen päättää versionsa:

“I got a raw deal, now I’m lookin for the steel”

Trickyn tapauksessa sanat asettuvat tyystin toiseen valoon, ne kun tulkitsee hänen tuolloinen tyttöystävänsä Martina Topley-Bird. Martinan heleä tulkinta on totaalisen väärässä paikassa, mikä ei ole ihme, kun 19-vuotias neitokainen ottaa tulkittavakseen mustan nuorukaisen vihaa tihkuvan tilityksen.

Nurinkurisuus ei ole pelkästään huvittavaa: tajuaako neito yhtään mistä on kysymys – aseista, uhkauksista, sorrosta? Taustalla kalkattaa jatkuvasti aggressiivinen perkussio kuin viestittääkseen, että nyt on leikki kaukana.

Topley-Birdin improvisoi epätodellista fiilistä huokuvan laulumelodiansa lennosta ja onnistui niin hyvin, että Tricky ja Saunders käytännössä rakensivat kappaleesta aarrekammion vokaaliraidan ympärille. Olipa kyseessä satumainen onni, Trickyn ja Martinan mystiset henkilökemiat tai korkeampi johdatus, oli lopputulos upea, ja Tricky varmasti onnitteli hiljaa itseään onnistuneesta muusavalinnasta.

Siinä missä Public Enemy höysti klassikkoaan Isaac Hayesin ja Stevie Wonderin klassikoista lainatuilla aineksilla, oli Trickyn kollaasin ensimmäinen rakennuspalikka kehnolaatuinen pätkä A.R Rahmanin Rukkumani Rukkumanista, jonka hän oli saanut kasetilla Intiassa asuvalta ex-anopiltaan. Jostain oli käsiin eksynyt myös kitarasample, joka täytyi – tietenkin – kääntää Trickyn vaatimuksesta takaperin.

Rytmiluuppi, kitarapätkä ja intialaissample olisivat itse asiassa riittäneet Trickylle. Saunders katsoi kuitenkin parhaaksi kysyä vierailemaan FTV-nimisen manchesterilaisbändin, joka murtautuu biisiin sisälle tavalla, joka tulee aina varkain. Särökitara ei ole maailman omaperäisin juttu, mutta eskaloi Black Steelin herkäksi tiivistyneen asetelman silmänräpäyksessä.

Tekstiä lukuun ottamatta Trickyn Black Steelillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä Public Enemyn biisin kanssa. Se on hieman samanlainen ”cover” kuin vaikka Tori Amosin Strange Little Girlsin mukaelmat. Hämmentävintä siinä onkin, kuinka täysin eri alkuperästä kaivetut raaka-aineet reagoivat toistensa kanssa. Tarinan aloituskohta, militanttien newyorkilaisräppärien hyytävä julistus, jää pelkän referenssikohdan rooliin.

Mutta Tricky onkin luonnonlapsi. Ja luonto on järjetön, arvaamaton ja villi paikka.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Videolla Chuck D:n pakomatka ei mennyt ihan putkeen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!