Popklassikot 1989

#30 Transvision Vamp – Baby I Don’t Care

Transvision Vamp – kolme miestä ja beibi.

Vanha virsi, mutta 1980-luvulla oli yksinkertaisesti vaikeaa olla rock. Joan Jett oli pelkistänyt yhdellä suoraviivaisella rälläämis-anthemilla kaiken parodiamaisen mustavalkoiseksi. Billy Idolin jyskytyksessä oli synteettinen maku. Chrissie Hynde koetti olla pahis samalla, kun Pretendersin nynnykitarat kaikuivat taustalla kaihoisina. Sigue Sigue Sputnik – ei edes lähdetä siihen…

Vuosikymmenen lähestyessä loppuaan räväkintä, mitä popmusiikkirintamalla tapahtui, oli softcore-pornoa tehtaileva artisti nimeltä Madonna.

Transvision Vamp taisi tiedostaa ajan sävelen, kun he heittivät kehiin Baby I Don’t Caren: Yhdistetään näennäisen raju muovirock ja seksi, silotetaan hitusella hempeilyä. Neljä muodon vuoksi nahkarotseihin puettua anonyymiä tyyppiä ja täydellisyys nimeltä Wendy James. Sävel osui oikeaan ja singlestä tuli yhtyeen korkein noteeraus: brittilistan kolmonen. Samaan numeroon ylsi myös aiemmin samana vuonna julkaistu Velveteen-albumi, jolta kappale oli lohkaistu.

Yhtye ei yrittänytkään juosta indieuskottavuuden perässä – rajun kuorrutuksen alla kyse oli pinkinsävyisestä pehmopopista. Lähin paralleeli historiassa lienee Blondie, joka oli tehnyt samaa kymmenen vuotta aiemmin, mutta viileämpänä pysytellen. Wendy James sen sijaan tuli iholle. Blondieen verrattuna Transvision Vamp pakkosyötti hattaraa. Ja mikäs oli syödessä, kun kertosäkeet takasivat äärimmäisen sokerihumalan.

Samalla Transvision Vamp oli kuitenkin lukenut läksynsä, ja populaarikulttuurin kuvasto oli hallussa. Vaikka vuotta aiemmin I Want Your Lovella Wendy oli käskenyt nakkaamaan nurkkaan Marilyn Monroesta ja Bob Dylanista kertovat opukset, juuri sieltä he ammensivat. Sama yhtye oli nimennyt debyyttialbuminsa (1988) Pop Artiksi ja poseerasi Elvis-monokromikuvien keskellä. Jamesin kujertaminen ja vaikerointi oli sekin toisaalta ansioitunutta viittaamista menneiden vuosikymmenten Hollywood-vamppeihin, toisaalta hänen reteät maneerinsa taas muistuttivat punkin hyökkäävyydestä.

Ehkä samalla luotiin myös pohja jollekin uudelle: voidaan vain arvailla, olisiko Republicaa tai Garbagea ollut ilman Wendyn ja kumppanien esimerkkiä. Näyttävän solistikeulakuvan taakse jäävistä rivimuusikoista käytetty pejoratiivi ”sleeperbloke” olisi yhtä hyvin voitu nimetä Transvision Vampin eikä Sleeperin mukaan. Tai entä kaikki 1990-luvun grungenkatkuiset, punkahtavat tyttöbändit: yhtyeet, joiden musiikillista alkutaivalta oli mahdollisesti saatellut Transvision Vampin näkeminen Top of the Popsissa

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!