Popklassikot 1983

#30 Suicidal Tendencies – Institutionalized

Suicidal Tendencies – worst band & biggest assholes.

Aina toisinaan jokin ei-poliittiseksi tarkoitettu biisi onnistuu nousemaan poliittisemmaksi kuin yksikään Marxia siteeraava tai Bushia osoitteleva protestianthem. Suicidal Tendenciesin debyyttisingle Institutionalized on juuri tällainen kappale.

Hardcorepunkin ja thrash-metallin rajalla huojuva Institutionalized on miltei täydellinen kiteytys yhteiskunnallisesta vieraantumisesta, sukupolvien välisestä kuilusta ja vaihtoehtoisen elämäntyylin synnyttämistä kommunikaatio-ongelmista:

”I’m not crazy – in an institution,
You’re the one who’s crazy – in an institution,
You’re driving me crazy – in an institution”

Neliminuuttisen biisin aikana 20-vuotias solisti Mike Muir tilittää puolielämäkerrallisen tarinansa puheenomaisesti artikuloiden ja taukoja pitämättä. Kappaleen tempo ja Grant Estesin kitarakuviot vaihtelevat nerokkaasti aina sen mukaan, mikä tunnetila Muirin tekstissä on kulloinkin meneillään.

Mikä erottaa Institutionalizedin muista sukupolviongelmiin kytkeytyvistä biiseistä on se, että kappale on musiikkivideotaan myöten aivan helvetin hauska! Vaikutelmaa korostaa biisin loppuun säästetty sarkastinen letkautus, joka tekee hetkessä tyhjäksi Muirin koko hengästyttävän pitkän monologin.

Kovan MTV-rotaation lisäksi Institutionalized päätyi aikanaan muun muassa Beavis and Butt-Head -piirrosarjaan sekä Emilio Estevezin loistavaan Repo Man -leffaan, jotka kummatkin heijastelivat osuvasti Institutionalizedin ilmentämää vieraantunutta maailmankuvaa.

Ei mikään huono saavutus bändiltä, jonka kalifornialainen punkrock-zine Flipside äänesti vuotta aikaisemmin ykkössijalle kategoriassa Worst Band/Biggest Assholes.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Varsin samasta puusta veisti läpimurtohittinsä yhdysvaltalainen vaihtoehtorockyhtye Nada Surf.
Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!