2000-luvun kotimaiset pophelmet

#30 Kuusumun Profeetta – Ei aurinko milloinkaan laske (2002)

Kuusumun Profeetta esiintyi aluksi englanniksi ja nimellä Moon Fog Prophet. (Kuva: Tomi Palsa)

Tässäpä valtavan kaunis, koskettava ja hiljaiseksi vetävä kappale.

“Olemmeko vain eksyneet lampaat
jotka niityllä paimenta etsien käyvät
Oliko Jeesus Kristus yksi heistä
vaiko ainoastaan
yksi meistä”

Me Nuorgamissa, kuten olette varmasti huomanneet, rakastamme Mika Rättöä. Tietysti aivan erityisesti silloin, kun tämä heittäytyy saman sorvin ääreen tutun taisteluparinsa Jussi Lehtisalon kanssa. Viime kesänpahamaineisen neromahlan voittajaduon tuotoksille on varattu sijoja luonnollisesti tämänkin suven hittipotpurista.

Länsirannikon veijarit eri projekteineen on nähty kesän festivaaleilla useimmiten heavy metal -tunnelmissa, niittirannekkeissa ja spandekseissa. Kaiken kitaranvingutuksen keskellä on ehkä paikallaan pyyhkiä hieman hikeä otsalta ja rauhoittua hetkeksi. Kelataan nauhaa vuosikymmen taaksepäin. Nostalgisissa fiiliksissä, päättyneen festivaalikauden ja alkusyksyn kunniaksi kuunnellaan Ei aurinko milloinkaan laske.

Ja todetaan, että tässäpä valtavan kaunis, koskettava ja hiljaiseksi vetävä kappale.

Monelle Rättö tuli tutuksi vuonna 1994 Mikko Elon kanssa perustetusta, alun perin englanniksi toimineesta Kuusumun Profeetasta. Yhtyeen suomenkielisen reinkarnaation kakkoslevy Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari (2002) ei voisi upeammin alkaa. Levyn kenties vakavamielisin kappale avaa paatuneimmankin sydämen alakuloiselle folk-progematkalle elämän peruskysymysten äärelle.

Mika Rätön muita projekteja ovat muun muassa Circle, Rättö ja Lehtisalo sekä Eleanoora Rosenholm. (Kuva: Tomi Palsa)

Aasinsiltana niittivaljaista kuusumun hämärään esitettäköön, että sanoituksissa on samaa edesvastuutonta rohkeutta kuin Rätön muissakin projekteissa: pokkaa hortoilla trikoot päällä vaarallisille jäille miettimättä miten tyylikästä tämä nyt on.

Eikä häpeän tunteille ei olekaan sijaa, kun pelissä ovat näin raskaat nappulat. Pottiin heitetään aiheista isoimmat, ne sellaiset, jotka varovaisuuttaan suhteellisuudentajulla selittelevä pop-muusikko kiertäisi kaukaa.

Jo pelkästään Rätön nyttemmin tutuksi ja rakkaaksi kehittynyt, ainutkertainen laulutyyli aikoinaan tuotti hämmentyneen mutta riemukkaan ahaa-elämyksen. Ajatella, että näinkin voi laulaa! Rättö rimmailee röyhkeästi totuudesta, jumalasta ja maailmankaikkeudesta. Ja ennen kaikkea siitä, kun totuutta ei löydy – jos joku sen uskookin löytäneensä, ei kukaan osaa sitä totuudeksi todistaa.

Liikutaan siis runoilijoille varatuissa ilmanaloissa. Olenkin nähnyt tekstiä verratun muun muassa Fernando Pessoaan. Omassa päässäni kielikuvat puolestaan kasvavat jonkinlaiseksi villin pohjolan sekopääversioksi Rainer Maria Rilken Duinon elegioiden kosmisesta angstista:

“Kuuleeko jokin niin suuri
Muuta kuin ulvovaa galaksia sortuvaa
Kun niin valtava sormi viimein tuomiten osoittaa
Tarkoittaako se keitä
Vaiko kaikkea olevaa”

Näin mahtipontisilla puheilla voisi jo eksyä juustopöydän puolelle, ellei kappaleen hiljainen musikaalinen ilmaisu loisi niin upeaa vastapainoa käymättömien korpimaiden perukoilta vastausta etsiville sanoituksille. Sointi on samalla uljas kuin syksyinen kansallismaisema ja pehmoinen kuin vanha villapaita.

Kitarat ja viulut vetelevät niin kauniisti, että itku tulee vanhallakin. Jokainen otteen vaihdon helähdys kitaran kaulalla kasvaa kysymysmerkin kaiuksi avaruuden sfääreissä. Jousen vedot ovat kuin elokuun musta samettiyö, lämmin ja ääretön. Jos Mika Rättö yhtyeen keulakuvaksi on muodostunutkin, on syytä muistaa että Kuusumun profeetta on monen ansiokkaan muusikon yhteistyön hedelmä.

Lopuksi pieni harhapolku merten taa: ajatus auringonlaskusta ja sen subjektiivisesta luonteesta esiintyy myös The Flaming Lipsin iki-ihanassa kappaleessa Do You Realize?? Ja kuinka ollakaan, biiseissä on jotain samaa – kivuliaan kaunista haikeutta elämän suuren arvoituksen äärellä.

Ja molemmat suoriutuvat voittajina painistaan aiheista suurimman kanssa, toki kumpikin omalla tavallaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

30. huhtikuuta 2002 – Maailman ensimmäinen ydinvoimala sammutettiin Obninskissa 48 vuoden miltei yhtäjaksoisen käytön jälkeen.