Popklassikot 1982

#30 Kid Creole & The Coconuts – Stool Pigeon

August Darnell, itse viileys.

Muistan ensikosketukseni August Darnellin Kid Creole & The Coconuts -projektiin. Näin joko Stool Pigeonin tai Lifeboat Partyn livevideon Sky Channelillä. Se oli kuin joku olisi heittänyt sekahedelmäsäilykepurkin päin televisiota ja pistänyt alle tiukan discofunk-kompin. Värit on tatuoitu aivojeni poimuihin.

Mutta ei sitä osannut ottaa vakavasti, ja siinä iässä musiikki oli voittopuolisesti vakava asia.

Pari vuotta myöhemmin, kun diggailin aika vakavaa orkesteria nimeltään Material, törmäsin taas Kid Creoleen. Molemmat olivat levyttäneet vakavanpuoleista musiikkia (James White and the Blacks, Was (Not Was)) julkaisevalle ZE Recordsille.

Siinä missä ZE yritti 1980-luvun alussa löytää valtavirran diskopoppia ja newyorkilaista avantgardea yhdistäviä tekijöitä, Kid Creole tuntui etsivän valtavirran diskopoppia, musikaalisävelmiä ja Karibianmerta kiertäviä risteilyaluksia yhdistävää tekijää. Mutanttidiskoa tai ei, bändin jutuissa oli yksinkertaisesti liikaa hedelmäsokeria.

Biisi kerrallaan, ja jos täytyy yksi valita, Stool Pigeon on paras: se väistämätön Chiciltä pöllitty bassolinja, Darnellin hienosti sovittamat torvistemmat, kitaristi Coati Mundi vetämässä diskoa kertsissä ja new wavea säkeessä sekä itse maestron ylinäytelty old school -hipster hahmo laulamassa… Toimii.

Stool Pigeon pakottaa kuvittelemaan, miltä jokainen kuulemani musikaaliraina kuulostaisi nopealla funk-kompilla. Kuten Jay-Z:n Hard Knock Life pakottaa kuvittelemaan miltä jokainen kuulemani musikaaliraina kuulostaisi hitaalla hiphop-kompilla.

Ja aina välillä mietin miltä Final Countdownin intro kuulostaisi torvisovituksena ja ska-kompilla, mutta se on eri tarina.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

The Avalanchesin Close to Youssa sämplätään pätkä Stool Pigeonia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!