Popklassikot 2000

#30 Calexico – Ballad of Cable Hogue

Tämä takalamppu symboloi elämän kehää...

Tämä takalamppu symboloi elämän kehää…

Maailmassa on kaksi balladia Cable Hoguelle. Toinen on Sam Peckinpahin elokuva ja toinen Calexicon laulu. Pintapuolisesti niillä ei ole kauheasti yhteistä.

Peckinpahin elokuvassa Cable Hogue on epäonninen kullankaivaja, joka löytää Arizonan aavikolta lähteen. Hän näkee siinä vedessä mahdollisuuden uuteen elämään, koska se sijaitsee postivaunureitin varrella ja vaunujen matkustajat sekä hevoset kaipaavat huoltoa. Avainkohtauksessa auto ajaa pitkin postivaunureittiä eikä pysähdy. Tämä tarkoittaa, että kaikki on ohi. Juoneen kuuluu vielä rakkaussotkuja ja Cable Hoguen kuolema rakkaansa omistaman auton alle, mutta oikeasti kaikki oli menetetty jo sen ensimmäisen auton ajaessa ohi.

Calexicon laulu kertoo kultakaivoksen löytäneestä kaivajasta, joka jättää erakon elämänsä skorpionien ja käärmeiden tykönä rakastuttuaan, vaikka aavistaa sen olevan kuolemaksi. Ehkä hän vaistoaa siinä jonkun mahdollisuuden. Loppujen lopuksi, hänen rakkautensa ranskalainen kohde kuiskaa ”je t’aime” ja ampuu luodin Cablen sydämeen, ensin hänet petettyään.

Loppujen lopuksi molemmat kertovat rajattomien mahdollisuuksien kuolemasta. Ne kertovat vanhaksi tulemisesta. Peckinpahin elokuvassa, niin kuin niin monessa länkkärissä sitä ennnen ja sen jälkeen, rajattomia mahdollisuuksia symboloi Amerikan länsi. Ja antisankarimme on paikalla liian myöhään. Länsi on aina kesyyntymässä ja usein moottorina on teknologia: auto, rautatie, lennätin…

Kehitys on kuolemaksi. Ja rakkaus.

Peckinpahin elokuvista The Ballad of Cable Hogue on ehkä lähimpänä jonkinlaista slapstickiä – lähempänä jopa kuin The Convoy. Usein tuntuu, että sama pätee myös Calexicon The Ballad of Cable Hogueen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Peckinpahin elokuvan traileri.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!