Popklassikot 1994

#30 Bomb The Bass – Bug Powder Dust

Huomenna Benway tulee.

”I think it’s time to discuss your… philosophy of drug use as it relates to artistic endeavors.”

Bug Powder Dust on Bomb the Bassin paras biisi. Musiikillisesti Tim Simenon keitti Flora Purimin Open Your Eyes You Can Flysta kasaan tiukan proto-big beat-jyrän.

Mutta jutun varsinainen juju on lyriikoissa. Bug Powder Dust on kunnianosoitus William S. Burroughsin kirjoille ja etenkin hänen luomalleen Interzone-rinnakkaistodellisuudelle. Burroughsin tunnetuin kirja Alaston lounas käsittelee Bill Lee -nimisen narkkarin psykedeelisiä, elävän Clark Nova -kirjoituskoneen välityksellä tekemiä matkoja huumehouruiseen ja salaliittojen läpisyömään rinnakkaismaailmaan.

Yritin lukea 14-vuotiaana Burroughsin Wild Boysin, mutta siinä iässä kirjan ruusujen ja eritteiden tuoksuiset homoseksikohtaukset olivat hiukan liikaa. Kaksi vuotta myöhemmin Alaston lounas (Naked Lunch) kolahti. Olen lukenut sen useita kertoja elämäni aikana ja tästä ehkä johtuu, että Bug Powder Dustin räppi on yksi niitä harvoja, jiosta osaan pitkiä pätkiä ulkoa. Justin Warfieldin riimit tuovat hienosti esiin Burroughsin vallattoman mustan huumorin. Siinä myös yhdistetään tuokiokuvia Interzonesta perinteiseen oman riimittelyn erinomaisuutta hehkuttavaan läppään, ja Burroughs nivotaan osaksi rock-kulttuuria. Viitteitä löytyy Led Zeppeliniin, Black Sabbathiin, Jane’s Addictioniin, Men At Workiin (vegemite onkin kuin jostain toisesta ulottuvuudesta tuotu ruoka-aine…), The Doorsiin, Beatlesiin

Muilta kulttuurin aloilta asialistalle nostetaan Burroughsia Alastoman lounaan kirjoittamisessa auttaneen Allen Ginsbergin Huuto (joka joutui julkaisunsa yhteydessä samanlaisen ryöpytyksen kohteeksi kuin Alaston lounas), Sean Pennin Jeff Spiccoli -hahmo elokuvasta Kuumat kinkut, The Fish That Saved Pittsburgh -urheilukomedia, Hair-musikaali, Joseph Conradin Pimeyden sydämestä tuttu myyttinen Kurtz, voodoo-kauhuelokuva The Serpent and the Rainbow, Twin Peaks, Wilhelm Tell

”I always hit the apple when I’m going to shoot
so you can call me William Tell or Agent Cooper to boot”

Viimeiseen heittoon liittyy tapahtuma William S. Burroughsin elämästä. Se löytyy myös Alaston lounas-elokuvasta, jonka metatekstuaalinen käsikirjoitus on kasattu käyttämällä itse kirjaa, Burroughsin muita teoksia, hänen esimerkiksi Allen Ginsbergille kirjoittamiaan kirjeitä sekä tapauksia hänen omasta elämästään. Burroughsin vaimo Joan Vollmer Burroughs menehtyi ampuma-aseonnettomuudessa Meksikossa, ja mies on sanonut, ettei hänestä olisi tullut kirjailijaa ilman tätä tragediaa. Tarkoitus oli ilmeisesti humalassa ampua lasi Joanin pään päältä. Sihti ei ollut niin hyvä kuin Warfieldin tekstissä.

Kaiken kaikkiaan Bug Powder Dustin tekstistä riittää sulateltavaa vuosikausiksi. Aika harvasta tämän genren biisistä voi sanoa samaa.

”Shockin’ your ass like a faulty vibrator
Hear me now, but you’ll probably get the vibe later”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Omassa kuuntelussa ja keikkareissuilla mukana on aika usein myös La Funk Mobin remix.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS II!

Kruder & Dorfmeister onnistui riisumaan tästäkin kappaleesta kaiken hyvyyden ja muuttamaan sen aneemiseksi persposken läpsyttelyksi. Laiskan taustan ja Warfieldin etukenoisen räpin synnyttämä ristiveto saa pään pyörälle. Huonolla tavalla.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS III!

Alaston lounas -elokuvan traileri.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!