Popklassikot 1996

#30 Babybird – You’re Gorgeous

Stephen Jones huijasi kuulijoitaan kuin laulunsa valokuvaaja nännisillään värjöttelevää valokuvamallia.

Stephen Jones (s. 1962) on aina ollut outolintu. Sellainen täytyi ollakin miehen, joka hengailtuaan vuosikaudet päämäärättömästi kokeellisen nottinghamilaisen Dogs In Honey -teatteriryhmän mukana päätti kolmenkymmenen ikävuoden väärälle puolelle eksyttyään ryhtyä poptähdeksi. Kun levytyssopimusta ei heti järjestynyt, hän julkaisi puolen vuoden sisällä omakustanteena neljä albumillista kotona äänitettyjä demoja: Born a Man, Bad Shave, Fatherhood (kaikki 1995) ja The Happiest Man Alive (1996).

NME:n ja Melody Makerin innostuttua Jonesin surrealistisista mutta melodioiltaan vahvoista lo-fi-levyistä lihaksikkaaseen Chrysalis-levymerkkiryhmään kuuluva Echo Records tarttui syöttiin. Jones kokosi ympärilleen viisimiehisen bändin, nimesi sen Babybirdiksi ja äänitti demolevyjensä parhaimmiston uusiksi kunnon studiossa. Tuloksena oli esikoisalbumi Ugly Beautiful (1996), viisitoista kappaletta herkullisen kieroutunutta kitarapoppia, täynnä kappaleita joilla oli sellaisia nimiä kuin Too Handsome to Be Homeless ja Jesus Is My Girlfriend.

Oikeasti kuuluisaksi Babybirdin teki kuitenkin albumin toinen single You’re Gorgeous. Kappaleen säkeistöjen äänimaailma henki Echo & The Bunnymenia ja Waterboysia, mutta kertosäe oli silkkaa suukkohuulien tahrimaa onnittelukorttia.

”Because you’re gorgeous, I’d do anything for you / Because you’re gorgeous, our love will see us through”, Jones mylvi kertosäkeessä niin että ilman kuvaakin kuuli hänen laulavan säkeet kädet julistavasti levällään. Tarttuvan biisin nostivat brittien sinkkulistan kolmannelle sijalle juuri ne samat ihmiset, jotka kymmenen vuotta myöhemmin lankesivat James Bluntin You’re Beautifuliin.

Jones oli kuitenkin esteettinen terroristi poptähden kimaltavassa puvussa, ilkeä mies, joka paljasti todelliset aikomuksensa vasta singlehittinsä säkeistöissä. Niistä kun paljastuu kappaleen todellinen karva:

“You took me to your rented motor car and filmed me on the bonnet
You got me to hitch my knees up and pulled my legs apart
You took an instamatic camera and and pulled my sleeves around my heart”

Hyväksikäytöstä on siis kyse. Kertosäkeen imelyyksiä hokee kavala valokuvaaja, joka houkuttelee nuoren tyttömallin paljastamaan itsestään kameralle enemmän kuin tämä oikeasti haluaisi:

“You said my clothes were sexy, you tore away my shirt
You rubbed an ice-cube on my chest, snapped me ’til it hurt”

Sokerinen kertosäe oli siis ansa, johon suuri yleisö lankesi yhtä helposti kuin laulun konepellillä nännisillään värjöttelevä mallityttö. Tavalliset kuulijat kun eivät etsi poplaulujen piilomerkityksiä: usein kun he kuulevat jotakin mistä pitävät, he vangitsevat laulun mielensä mehiläisvahaan vaikutelmansa mukaisena eivätkä enää tarkista mielipidettään. Kukapa säkeistöjen outouksista välittää, kun hoilauskertsi on aina vain sekuntien päässä.

Tällaisten kuulijoiden riveihin kuuluu myös tämän artikkelin alla olevan youtube-linkin ensimmäinen kommentoija: “Tämä laulu soitettiin isäni hautajaisissa. Hän rakasti tätä laulua. Lepää rauhassa, isi!”

Meidän populistien on toki hauska pilkata moisia “väärinkuulijoita”, mutta suuren yleisön jekuttamisesta harvoin seuraa artistille pelkkää hyvää. You’re Gorgeous nimittäin onnistui nyrjäyttämään Babybirdin uran hetkessä sijoiltaan. Kansainväliseksi jättihitiksi kasvanut kappale jätti varjoonsa koko muun albumin ja pudotti Babybirdin vaaralliseen limboon.

Kun virallinen kakkosalbumi There’s Something Going On – Jonesin todellinen mestariteos, tarttuvan kubismipsykedelian merkkipaalu – ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin, se oli aivan liian outoa tavaraa markettiväelle. Samalla Babybird oli tuotemerkkinä jo liikaa valtavirran tahraama kelvatakseen vaativammalle yleisölle, jolle se oli tavallaan tehty.

Kolmas ja viimeinen Babybird-albumi Bugged (2000) ei sitten enää kelvannut kenellekään, bändi hajosi ja Jones ajautui kokeellisempiin, sirpaleisiin ja ainakin tämän kirjoittajan mielestä vähemmän kiinnostaviin musiikkiprojekteihin.

Stephen Jones, joka oli aina ollut muutenkin outolintu, otti siis siipensä ja lensi pois. Vaikka se on kaikkea muuta kuin bändin paras kappale, Babybirdin tuotannosta jäi silti päällimmäiseksi jäljelle You’re Gorgeous, faustilaisen sopimuksen malliesimerkki, napakymppi joka hajotti koko taulun, klassinen Pyrrhoksen voitto. Jälkiviisaus asettaakin kappaleen kolmannen säkeistön tekstin surullisen ironiseen valoon:

“You said I wasn’t cheap
You paid me twenty pounds
You promised to put me in a magazine
on every table in every lounge”

http://youtu.be/2bgg_gi7AAI