Leevi and the Leavings Top 40

#3 Teuvo, maanteiden kuningas (1988)

LeeviHäntä

Tämä laulu on suomalainen road movie sekä Leader of the Pack. Gösta oli kovempi jätkä kuin Dennis Hopper tai George ”Shadow” Morton.

”Rallikuskiksi pääsystä toiveita elätän
Turha on äitien sankaripoikia neuvoa
Eihän rallia voiteta jos siellä pelätään
Maalissa juhlitaan voittajapoikaamme Teuvoa”

Tulen pohjoissavolaisesta suvusta, jossa tarinan mukaan opitaan ajamaan ennen kuin kävelemään. Suurin osa äitini sisarkatraasta harrasti moottoriurheilua kahdella tai neljällä renkaalla. Lapsuuden tarinoissa pyörivät äidin ja setien kanssa hengaamassa Teuvo Länsivuori, Keke Rosberg, Giacomo Agostini, Jarno Saarinen ja monet muut, jotka lienen unohtanut. Vanhin poika kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.

Kaikki tämä näkyy joskus vahvasti suvun ajokulttuurissa, mutta varsinainen villitys kesti yhden sukupolven eikä kukaan serkuskatraasta ole lähtenyt alalle, ei prätkällä eikä autolla. Eli sitä bensankatkuisinta tarttumapintaa ei ole, mutta biisin maailma on sellainen, jonka liepeillä on tullut vietettyä aikaa.

Tätä kappaletta kuunnellessa tulevat mieleen Valkeisten hiekkatiet. Niissä on mutkia ja mäkiä. Ne on kuin tehty lujaa ajettaviksi, vuosien toistuvan käytön tuomalla liialla itsevarmuudella. Joku on varmasti vetänyt jokaisen niistä mutkista suoriksi viimeisen 60 vuoden aikana.

”Kotikaupungin katu oli hiekkainen tie
siinä Anglia katolleen kääntyi
Vielä vinossa liikennemerkkikin lie
joka ohjausvirheestä vääntyi
Etupenkiltä lasin läpi lennettyäni
olin pyörinyt piennarta pitkin
Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni
minä oksensin verta ja itkin”

Mieleen tulee myös lapsuudesta Dar es Salaamin Msasani Peninsulan valtaväylä Toure Drive, jossa on yhdessä kohtaa 90 asteen mutka. Sitä sanottiin 1980-luvulla Pukkilan suoraksi, koska eräs Darissa asunut Pukkila (en muista enää etunimeä) oli ajanut sen suoraksi. Jos olette käyneet kaupungissa, Pukkilan suoran kohdalla on nykyään Sea Cliff Hotel. Silloin siinä oli roskavalli, jonka yli Pukkila ajoi Land Roverinsa – katolleen.

On mielenkiintoista verrata kahden eri kansakunnan suhdetta polttomoottoriin työkaluna, jolla saavutetaan vapauden tila. Amerikkalaisilla on loputon moottoritie, joka jatkuu ikuisuuksiin kohti uutta elämää. Polttomoottori vie tarpeeksi kauas, jotta itsensä voi keksiä uudestaan. Suomessa polttomoottorilla pyritään pakoon, mutta ei päästä. Kukaan ei koskaan pääse niin kauas, että voisi keksiä itsensä uudestaan. Silloin tällöin joku yrittää tehdä sen muuttamalla Helsinkiin, mutta yleensä kaikki menee pieleen. Ja samat mujuset ja kolehmaiset ne sieltäkin löytyvät, rappukäytävistä ja korttelibaareista.

Mutta Teuvo pääsi pakoon ja keksi itsensä uudestaan retroaktiivisesti sankarina, joka ehkä viimeisinä hetkinään mumisee hampaiden ja oksennuksen sekaan Marlon Brando -tyyliin ”I coulda been a contender.”

Jos palataan Shangri-Lasin Leader of the Packiin, niin siinäkin menehdytään liikenneonnettomudessa, ja kaipaamaan jää sosiaaliselle paineelle periksi antanut nainen. Teuvoa taisivat jäädä ikävöimään lähinnä Mujunen ja Kolehmainen. Ehkä he laulavat kappaleen lopussa, kun Teuvo karauttaa kultaista valoa hohtavalla Angliallaan taivaaseen, jossa WRC ei koskaan lopu ja suomalainen voittaa jokaisen osakilpailun vaikka Colin McRaekin siellä ajaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!