Popklassikot 1997

#3 Notorious B.I.G. – Hypnotize

Murhattu mies

Murhattu mies.

Christopher ”Biggie Smalls” Wallacen väkivaltaisesta kuolemasta tulee maaliskuun 9. päivä kuluneeksi jo 16 vuotta. Hypnotize julkaistiin vain kolme kuukautta ennen hänen murhaansa ja timanttia myynyt listaykkönen sitä tuli vasta hänen menehtymisensä jälkeen.

Nyt helmikuussa vuonna 2013 Notorious B.I.G:nä tunnetun räppärin murha on vieläkin virallisesti selvittämättä, mutta kuten tulemme tämän jutun aikana huomaamaan, siihen on omat sekavat syynsä.

Murhaan ja sen vanavedessä julkaistuun Life After Death -levyyn kiteytyy eräs pahamaineinen kausi Los Angelesin ja hiphopin historiaa. Se on historiaa, joka on suomalaisillekin tuttua sellaisista elokuvista kuin Colors ja Boyz n the Hood – rikollisjengien, huumeiden, räpmusiikin, likaisten poliisien ja aseväkivallan sävyttämää fatalistista selviytymisen, korruption ja kuoleman sinfoniaa.

Wallacen murha ja sen tutkimukset tuovatkin mieleen The Wire -sarjan erityisen monimutkaisen ja kafkamaisen tarinan kaaren.

Kaikesta päätellen suorastaan koomisen pelottava huumekauppias ja Death Row Records -levymoguli Marion ”Suge” Knight oli murhan takana. Siihen näyttävät olleen sotkeutuneet myös losangelesilaiset poliisit, jotka olivat sivuhomminaan Death Row’n palkkalistoilla ja joiden tehtäviin kuului esimerkiksi Knightin huumekauppojen turvaaminen. Heistä muun muassa todisteiden implikoimalla poliisilla nimeltä David Mack sekä Knightilla itsellään oli kytköksiä Bloods-jengiin.

Eri lähteiden mukaan juttuun ovat lisäksi sotkeutuneet – jopa mahdollisesti murhan toteuttaneet – Knightin sisäpiiriin kuulunut amerikkalainen muslimimies nimeltä Amir Muhammad sekä Rafael Perez, jota on kuvailtu erääksi ”Los Angelesin poliisilaitoksen kaikkien aikojen likaisimmista kytistä”. Eräiden tietojen mukaan murhaaja oli puolestaan Mob Piru Bloods -jengin jäsen Wardell ”Poochie” Fouse.

Murha ei ollut mitenkään erityisen ovela vaikka se tehokas olikin. Se tapahtui lukuisten silminnäkijöiden edessä julkisella paikalla. Ei olekaan yllätys, että poliisilla olisi ollut käytettävissään useita todistajanlausuntoja epäillyistä sekä muun muassa heidän kuvaustensa perusteella tehty piirros ampujasta.

Ainakin sinisilmäisemmän tarkkailijan kannalta yllättävää sen sijaan on se, että murhaa tutkinut etsivä Daniel Katz jätti lukuisia avaintodistajia haastattelematta ja johtolankoja seuraamatta. Sisäisen tutkinnan osasto muun muassa löysi hänen työpöytänsä uumeniin piilotettuna 200 sivua käyttämättömiä todisteita.

Lisäksi yllättänee se, että Los Angelesin poliisilaitoksen johto aktiivisesti painosti tutkijoitaan jättämään erinäisiä johtolankoja ja näkökulmia rauhaan – erityisesti sen, että Death Row -levy-yhtiöllä on voinut olla sormensa pelissä. LAPD ja syyttäjänvirasto pystyttivät tiettyjen asioiden ympärille muurin, jota sen koommin jutun tutkijoiden kuin todistajienkaan ei sopinut ylittää.

Enemmän tai vähemmän kaikki vankilakundeista Suge Knightin uskottuihin tuntuivat kuitenkin olevan samaa mieltä siitä, että Knight oli tilannut murhan. Murhasta epäiltyjä henkilöitä ja todistajia löydettiin kuolleena pian sen jälkeen, kun heidät oli sellaisiksi nimetty – vuosia itse tapauksen jälkeen.

Myös Genovese-mafiasuvulla huhutaan olevan tietoa murhasta – puhumattakaan Los Angeles Timesista, jonka on väitetty osallistuneen murhan peittelyyn.

Mutta miksi Wallace sitten murhattiin? Perinteisen oletuksen mukaan se liittyi itä- ja länsirannikon räppärien oletettuun vihanpitoon, mutta myöhemmin on alkanut vaikuttaa, että Knight on saattanut käyttää skismaa ainoastaan savuverhona. Miksi? Ehkä siksi, että väkivalta oli Knightille yhtä luontevaa kuin hengittäminen. Ehkä murhan tarkoitus todella oli kostaa Tupac Shakurin kuolema. Kukaan ei tiedä varmasti.

Biggien äiti Voletta Wallace nosti pari kertaa siviilioikeusjutun Los Angelesin kaupunkia vastaan, mutta paikalliset tuomioistuimet hukuttivat jutut teknisiin porsaanreikiin – juuri kuten amerikkalaisissa oikeussalidraamoissa aina – jolloin ne raukesivat. Lukuisat poliitikot ottivat yksityisesti yhteyttä Wallacen asianajajaan ilmaistaakseen huolensa, että juttu voisi ajaa Los Angelesin konkurssiin, sillä pahimmassa tapauksessa olisi ollut kyse sadoista miljoonista dollareista. Viimeisimmän oikeuskäsittelyanomuksen kaupunki onkin jättänyt yksinkertaisesti huomiotta.

Kuulostaa suorastaan kliseisen kamalalta siivulta Enkelten kaupungin korruptoituneen poliisin ja oikeuslaitoksen historiaa, eikö totta? Voin melkein kuulla rikoskirjailija James Ellroyn narisevan lakonisesti nurkassa.

Tässä kohtaa musiikkijournalistilla on lähes ylittämätön houkutus tulkita Hypnotize-kappaleen enteilleen tapahtumia; kertoa kuinka Biggien musiikissaan esittelemä pröystäilevä gangsteri-imago päätyi lopulta hänen kohtalokseen. Mutta se olisi vähän liian helppoa.

On tietysti totta, että tämä kohtalo tuskin olisi langennut Biggielle, jos hän olisi valinnut uran vaikkapa country & western -musiikin parissa, mutta hänen räppejään enemmän tapaukseen vaikutti kuitenkin 1990-luvulla varsin hallitsemattomasti riehunut jengi- ja huumeväkivallan kulttuuri, jonka mustanpuhuvana edustajana paskiainen nimeltä Suge Knight tarinassamme toimii.

Hypnotizen on tuottanut kukas muu kuin Artisti Joka Tunnettiin Aiemmin Puff Daddyna, jokapaikanmoguli Sean Combs. Kappaleen säveltämisen aikoihin miehet olivat vielä kuin paita ja peppu:

”Who us? Yeah, Poppa and Puff
Close like Starsky and Hutch, stick the clutch”

Myöhemmin, murhan jälkeen, Combsilla oli kuitenkin vaikeuksia löytää sisäistä Starskya tai Hutchiaan. Syyllisen selvittäminen ei nimittäin tuntunut kiinnostavan Combsia pätkän vertaa. Itse asiassa hän yritti kaikin tavoin lyödä kapuloita tutkinnan – tai ”tutkinnan” – rattaisiin, mennen jopa niin pitkälle, että kielsi paikalla olleita Bad Boy -levy-yhtiönsä työntekijöitä pukahtamasta poliisille sanaakaan asiasta. Tämä saattoi johtua siitä, että asian penkominen olisi saattanut nostaa päivänvaloon Puffylle epämieluisia asioita.

Musiikillisesti kappaleessa ei ole mitään pahaenteistä. Se on samalta levyltä lohkaistun Mo Money Mo Problemsin kuumempi sisarpuoli; raukean paksua panofunkia alusta loppuun ja siten hyvin linjassa muun albumin kanssa, jonka gangstahtava rap ei kaikeksi onneksi muistuttanut vielä myöhempien aikojen gangsta rapin vieraantunutta synkistelyä, joka ei kätke minimalistisen pintansa alle juurikaan musiikillista purtavaa. Kuolleen miehen Life After Death -nimiseltä levyltä napattu Hypnotize henkii ennen kaikkea elämää.

Päihdyttävässä, bordellinhajuisessa kertosäkeessä naiset huokailevat Biggien charmin alttarilla. Noin 150-kiloinen ihmisvuori ei ehkä viekoitellut vastakkaista sukupuolta lanneliikkeillään, mutta ei hän niitä tarvinnutkaan. Hänellä oli sanat. Ja sanat ovat aina olleet mustien amerikkalaisten kulttuurissa erityisasemassa, sillä ne ovat usein – puuvillapelloilta lähtien – olleet ainoa käytettävissä oleva itseilmaisun ja vastarinnan väline. ”Sometimes your words just hypnotize me,” indeed.

Ja niin ne ovat hypnotisoineet myös hiphopin ystävät alusta alkaen. Yleisehkön konsensuksen mukaan Notorious B.I.G. kuuluu viiden parhaan koskaan eläneen räppärin joukkoon. Itse en ole aivan samaa mieltä, mutta kyllähän Biggien flow’n vaivatonta briljanssia ja hänen puhkuvaa karismaansa olisi hullua kieltääkään.

Hypnotize on viihdyttävän, poskettoman funkysti bounssaavan hiphopin täysosuma. Jo pelkän kertosäkeen feromonintäyteinen vetovoima saa herkemmät punastumaan; kappaleessa on sävyjä, lämpöä, viettelevyyttä, mysteeriä ja seksiä. Se on osa musiikkihistoriaa, joka jättää nykyään listoilla juhlivat, hiphopiksi väitetyt aivokuolleet eurotrancerallit niin syvään häpeään, että ne suorittavat välittömän harakirin.

Harmi, ettei Wallace itse ole todistamassa asemaa, jonka hän musiikkeineen on historiankirjoissa saavuttanut. Suge Knight sen sijaan on edelleen vapaalla jalalla, vaikka onkin jatkanut erinäisten rötösten keräämistä tililleen näihin päiviin asti. Liipaisinta painanut henkilö istuu kaiketi jossain strippiklubilla eivätkä juttuun sotkeutuneet poliisit ole istuneet sen tiimoilta päivääkään vankilassa.

Siihen voi todeta Voletta Wallacen sanoin: ”Mikään tässä jutussa ei voi enää yllättää minua.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!