Popklassikot 1999

#3 Eminem – My Name Is

Marshallia ahistaa.

Marshallia ahistaa.

My Name Isin kuuleminen herättää tunteen, jota voisi kuvailla ”käänteiseksi nostalgiaksi”. Eli ei oikeastaan traumaa, vaan tunkkaisia, lievästi epämiellyttäviä muistoja. Tuntuu vähän siltä kuin tarkastelisi sitä hampurilaista, joka on säilynyt 14 vuotta ja näyttää edelleen ihan samalta.

Ehkä se johtuu Eminemin äänestä, joka inisee rasittavasti kuin korvan juuressa hääräävä hyttynen. Tai sitten biisin ”sylkemissämpleistä”, jotka tuovat mieleen sen, kun kovikset räkivät yläasteella koulun lattialle. Aina sai varoa mihin istuu.

Eminemin menestystä on kuitenkin helppo järjellä ymmärtää. Artisti oli ensinnäkin ensimmäinen suosittu ”white rapper” (luoja, tuleeko tuosta termistä edes muuta henkilöä mieleen kuin Eminem?) sitten Vanilla Icen ja Beastie Boysin. Tämän lisäksi hän onnistui joskus räppäämään nokkelia juttuja.

Slim Shady -alter-ego edusti Marshall Mathersin ”Idiä”, joka vei loppuun ne törkyisyydet, jotka Eminem halusi toimittaa. Hän pyrki ravistelemaan keskiluokan sovinnaisuutta aikana, jolloin tv oli jo valmiiksi hävittänyt kaiken häpeän zeitgeistista. Näennäisten tabujen rönsyävällä mälväämisellä oli helppo nousta supersuosituksi.

Eminemin asenne muodostui 50-prosenttisesti harmittomasta teini-angstista ja 50-prosenttisesti epätasapainoisen miehen hallitsemattomasta raivosta. Kolmekymppinen artisti kosiskeli häikäilemättömän opportunesti ostokykyisiä murrosikäisiä. Toisaalta hän oli taustaltaan aito valkoisen roskasakin mies, jolla häirikkövaihe vaikutti jääneen pahasti päälle.

Ennen menestystään Eminem oli yrittänyt itsemurhaa parasetamolin yliannostuksella ja hänen musiikistaan huokui krooninen itseinho. Hän oli samaan aikaan harmittoman viihdyttävä South Park -jakso ja uhkaava kuin lähiössä vastaan hurjasteleva rattijuoppo. Eminem ei ollut hyvä esikuva kellekään. Hänen jokaiseen lauseeseensa olisi voinut liimata ”Parental Advisory” -tarran.

My Name Is joutui sekin sensuurin kynsiin, ja artisti joutui vaihtamaan internet-version originellilyriikat (”Extra-terrestrial, killing pedestrians, raping lesbians while they’re screaming Lets Just Be Friends”) levy-yhtiölle kelpaavaan muotooon (”Extra-terrestrial, running over pedestrians, in a space ship, while they’re screaming at me Lets Just be Friends)

Olen kuullut ”huhua”, että Eminemiä soitetaan joissakin helsinkiläisissä popdiskoissa. En ole käynyt niissä hetkeen, mutta veikkaan, että ihmiset menevät muistoista sekaisin. Itse en miltei pysty kuuntelemaan My Name Isiä alusta loppuun, vaikka se onkin ehkä Eminemin parhaita biisejä.

Eminem halusi ärsyttää, viihdyttää ja tehdä rahaa. Hän onnistui tavoitteessaan. Hyvä hyvä. Toivon, ettei hän ikinä tee comebackia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!