Popklassikot 1977

#3 David Bowie – ”Heroes”

We’re nothing, and nothing will help us /
Maybe we’re lying, then you better not stay /
But we could be safer, just for one day

Alusta asti kolossaaliselta kuulostava ja koko kuuden minuutin kestonsa ajan alati kasvava ”Heroes” on eräs harvoista krautrockin piiriin kuuluvista rakkauslauluista. Berliiniin huumeista ja vainoharhoista selviämään majoittunut Bowie äänitti alunperin instrumentaaliksi suunnitellun kappaleen yhdessä Tony Viscontin, Brian Enon ja Carlos Alomarin johtaman taustabändinsä kanssa Hansa Tonstudiolla.

Kappale sai alkunsa kahden soinnun improvisaatiosta, johon Brian Enon kanssa jo aiemmin King Crimsonin hajoamisen jälkeen yhteistyötä tehnyt Robert Fripp kävi antamassa viimeisen silauksen. Hänen viiltävä kitararaitansa on eräs populaarimusiikin tunnistettavimpia ja kopioiduimpia.

Iggy Popin kanssa kanssa asunnon jakanut Bowie vietti tämän aikakauden lähinnä tutustumalla paitsi musiikkiin, myös itseensä ja omaan elämäänsä, maalaten tauluja (ja lauluja!), ahmien Yukio Mishiman tuotantoa ja käyden katkeraa oikeustaistelua poikansa huoltajuudesta tulevan ex-vaimonsa Angie Bowien kanssa. Uuden asuinpaikkansa vuoksi hän oli niin ikään seuraamassa aitiopaikalta kylmän sodan zeniittiä, joka langetti suuren varjonsa koko tummana ja salaperäisenä soivalle ”Heroes”-albumille. Itse nimikkoraita muistuttaa dramaturgialtaan sodanjälkeisiä viihdeballadeja, joka on omiaan korostamaan sen voimaa.

Brian Eno vapautti Bowien eksessiivisestä elämäntavasta ja karikatyyrimäisistä roolihahmoista, joiden loukkuun Bowie oli pahimpien huumejaksojen aikana jäänyt. Hänen vaikutuksensa Bowien sävellystyöhön tällä periodilla oli myös kiistaton, eikä ainoastaan avustajana ja tukihenkilönä. Flamboyantti Bowie esitti persoonan minimoimiseen pyrkinyttä Enoa jopa siinä määrin, että hän kreditoi kappaleitaan kernaasti osittain Enon nimiin, oli hän ollut tekemässä niitä tai ei.

”Heroes” on samaan aikaan sekä romanttinen ja kiihkeä että kylmän teollinen kuvaus kahdesta rakastavaisesta poliittisesti ja sosiaalisesti kahtiajakautuneessa mustavalkoisessa maailmassa, jonka inspiraationlähteenä toimi silloin vielä Mary Hopkinin kanssa naimissa olleen Tony Viscontin salasuhde taustalaulaja Antonia Maaßin kanssa. Rakkauden käsite muuttuu kappaleen edetessä loppua kohti jopa poleemiseksi, jonka voi myös halutessaan ymmärtää antiteesinä aikakauden pahimmalle beibittelylle, joka oli osaltaan edesauttamassa postpunkin syntyä tunteista karsitulla ilmaisulla. Kuitenkin tämä herättää usein suuremman reaktion vierautensa vuoksi – Bowie laulaa kenties intohimoisemmin kuin millään muulla kappaleella koko uransa aikana.

Romanttinen asetelma rakkauteen on suurimmilta osin ollut aina popmusiikin oma horror vacui, tyhjän tilan kammo, joka ei yleistävän ja stereotypisoivan sisältönsä vuoksi toimi yleensä vähänkään realistissa mittasuhteissa. (Tämä tulee ilmi etenkin maailman kamalimpia lauluja listattaessa.) Onkin mielenkiintoista, miten Bowien onnistui välttää tämä sudenkuoppa yhdistämällä junnaavan ja puksuttavan teollissävytteisen sävellyksen yltiösentimentaalisiin sanoituksiin.

Tarina päättyy kiihtyvän ilmaisun myötä neutraaliin, murenevien toiveiden täyttämään pessimismiin, jonka keskellä on häivähdys toivosta. Tietyllä tavalla se on kuin saavuttamattomien unelmien kehä, jonka keskellä yletymme kurottamaan halujamme, mutta vain harvoin täysin saavuttamaan niitä. Kuten kaikissa suurissa rakkauslauluissa, kappaleen henkilöhahmot eivät saa toisiaan.

On vaikea arvata, mikä manchesteriläisyhtye otti muutamaa vuotta myöhemmin selkeitä vaikutteita suurimpaan hittiinsä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

”Heroes” on eräs Bowien coveroiduimpia kappaleita. Tulokset ovat olleet vaihtelevia. Tässä esimerkkinä pari täysin uudenlaisen vaikutelman kappaleesta antavaa tulkintaa…

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

…ja pari, joita ilman maailma olisi parempi paikka elää:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!