2000-luvun kotimaiset pophelmet

#29 Pariisin kevät – Tämän kylän poikii (2010)

Arto Tuunela, vahingossa poptähdeksi. (Kuva: Tomi Palsa)

Vuoden 2010 kesähitissä jätettiin lääkkeet ottamatta.

”Vähän aikaa nauttia, vähän aikaa laulaa laulu
Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi
Tulee juhannus ja joulu
Uudestaan, otan ensimmäisen junan
Jonnekin ja herään kyläpahasesta
Täytyy kirjoittaa äidille, täällä naiset on kuin noitii
Ne kysyy ’ootsie tämän kylän poikii’”

Arto Tuunela ei ota vuoden 2010 kesähitissä lääkkeitään, vaan harhailee kesäyössä suunnasta toiseen. Ovet avautuvat ja sulkeutuvat; vievät ties mihin, varoittamatta koskaan, mitä toisella puolen on luvassa. Hän seikkailee läpi juhannuksen ja joulun pitkin maanteitä, paikkoihin, joissa tytöt puhuvat outoa murretta ja näyttävät noidilta.

Kyseessä voisi olla sellainen seikkailu, jollaista Oskari Sipolan luokaton teinifilmi Elokuu kuvaa. Siinä kaksi vitun rasittavaa nuorta ylioppilasta nussii, kinastelee ja ajelee ympäri Suomen sorateitä. Vaikka kaksikko lopulta palaa ruotuun – poika ottaa exänsä takaisin ja liittyy armeijan harmaisiin, tyttö tekee ties mitä – ehtivät he ennen sitä varastaa isin auton, pettää kumppaneitaan ja aiheuttaa vanhemmilleen huolta ja mielipahaa.

Tuunela laulaa ehkä siitä sukupolvesta, jota Aku ja Julikin edustavat. Se sukupolvi on kasvanut iPhone kädessään, saanut lääkitystä orastavaan ADHD:hen, paniikkihäiriöön, masennukseen ja about kaikkeen, mitä ylihuolehtivat vanhemmat ovat Joka kodin lääkärikirjan korvanneesta Wikipediasta löytäneet. Ja sitten ihmetellään, kun silti ei oikein luista.

”Hei hei mutsi, mä en oo syönyt mun lääkkeitä”

Kertosäkeeltä ei kukaan voinut pari vuotta sitten välttyä. Se muuttui anthemiksi niin niille, jotka lääkkeitä popsivat, kuin niillekin, jotka eivät. Sen mahdolliset lisämerkitykset lipuivat suurelta osalta ohi, kuten aidossa kesähitissä kuuluukin. Vaikka teksti ei ole yhtä raadollinen kuin PMMP:n kylmäävässä Joku raja -kappaleessa, ovat lääkkeet liki samanlainen tabu kuin se perheväkivalta, josta Paula ja Mira laulavat.

Edellämainitun kappaleen kertoja on teljetty omaan painajaiseensa, eikä ulospääsyä tarjota, vaikka kappale onkin uhmakas. ”Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut” on hyvä uhkaus, mutta ei sen enempää. Kuulijan täytyy vain toivoa, että kun Tuunela kappaleen lopussa pyytää ”äiti, tuu hakee mut pois täältä”, äiti myös kuuntelee.

Niin tai näin, Tuunela taitaa tarttuvien pop-sävellysten tehtailun. Kappaleen säkeistöt soljuvat eteenpäin vastustamattomalla temmolla, ja kun loppuun vielä säästetään se pakollinen modulaatio, on täydellisen kesähitin aihio täytetty ääriään myöten.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

11. maaliskuuta 2010 – Turun hiippakunnan piispa Kari Mäkinen valittiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon uudeksi arkkipiispaksi. Edellinen arkkipiispa Jukka Paarma siirtyy eläkkeelle kesäkuussa.