Popklassikot 1982

#28 The Pale Fountains – Thank You

Pale Fountains. Kuvan koira ei liity tapaukseen.

Nuori liverpoolilaisbändi The Pale Fountains julkaisi ensisinglensä (There’s Always) Something on My Mindin heinäkuussa 1982. Bändin laulaja-kitaristi Mick Headin tekemä biisi sekoitti puurot, vellit ja muut vastaavat liemet Virgin-levy-yhtiön tuolloisen A&R-miehen Rob Collinsin päässä aivan täysin.

Collins oli ilmeisen varma seuraavan supertähtiyhtyeen synnystä ja tarjosi tuntemattomalle The Pale Fountainsille tuohon aikaan tajutonta 150 000 punnan arvoista sopimusta, jolle bändi ei tietenkään sanonut ei. Kaksi viikkoa signaamisen jälkeen Collins jätti yhtiön. Epäselvää on, miten Pale Fountains liittyy tähän.

Joka tapauksessa suurella levy-yhtiöllä kaikki on aina suurempaa. Marraskuussa 1982 ilmestynyt Pale Fountainsin major-debyyttisingle Thank You ehtii vain neljännelle sekunnilleen, ennen kuin sen pianointrosta ponkaisee massiivinen jousijuusto, jota höystetään muutamaa sekuntia myöhemmin fiiniydessään koomisuuden rajoja kolkuttelevalla saksofonilla. Kun rahaa on, se pitää näyttää!

Säkeistössä laulaja Mick Head käy dialogia oboen kanssa ja kiittelee typerryttävässä tekstissä yllättävää lohduttajaa kauniista eleestä.

”Thank you for the way you try to say
There must be another kind of day
Thank you for the almost sudden attempt
It is so right”

Kertosäe hamuaa valtavia viulusäesteisiä kaariaan, ja viimeistään väliosassa Thank You uudelleenmäärittelee adjektiivin pompöösi. Samalla lohduttaja saa kertojan uskomaan itseensä ja tulevaisuuteen, ja naiivi optimismi tulvahtaa maailmaan.

”And then we will believe there’s just something for me
And I notice this sign, this certain feeling”

Thank Youn melodisten holvikaarten ja simppelin tekstin piti singauttaa sinisilmäsoulista, Burt Bacharachilta ja erityisesti Lovelta (alun perin yhtyeen nimi oli The Love Fountains) vaikutteita kerännyt Pale Fountains kerrasta brittisuuruudeksi.

Mutta toisin tietenkin kävi. Pale Fountainsin tapauksessa levy-yhtiö, tai ainakin sen A&R Collins, nimittäin ymmärsi hyvän musiikin päälle, mutta yleisö ei.

Thank You floppasi ja jäi brittien sinkkulistan sijalle 48. Sitä syvempään kaupallisen epäonnistuman alhoon joutuivat Pale Fountainsin loput singlet, jotka eivät nousseet listalle lainkaan. Siitäkään huolimatta, että nelikon syvälle unohduksiin kadonneesta sormuksesta löytyy Jean’s Not Happeningin ja Palm of My Handin kaltaisia sofistipopin kadonneita jalokiviä.

Lyhyeksi jääneen uransa aikana The Pale Fountains ehti julkaista kaksi kriitikkosiiveltä kehuja kerännyttä levyä, joista kumpikin nousi vaivoin brittilistan top 100:aan.

Jos pohditaan taas vaihteeksi asioiden oikeudenmukaista laitaa, bändin vuonna 1984 ilmestynyt kiillotettu ja bossa nova -vaikutteinen Pacific Street -debyytti olisi Prefab Sproutin Steve McQueenin, The Blue Nilen A Walk Across the Rooftopsin ja Aztec Cameran High Land, Hard Rainin ohella 1980-lukulaisen pehmeän ja suureellisesti tuotetun brittipopin kulmakiviä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Vuonna 1988 Head perusti veljensä kanssa yhä elossa olevan brittirockbändin Shack, joka keräsi 1990-luvulla niin ikään kriittistä hyväilyä vailla huomattavampaa menestystä. Vuonna 1999 Head komeili silti NME:n kannessa, ja lehti nimesi hänet ”kadonneeksi neroksi ja yhdeksi sukupolvensa lahjakkaimmista lauluntekijöistä”.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!