Popklassikot 1992

#28 The Auteurs – Show Girl

Luke Haines, katkera narisija.

“I took a show girl
for my bride
Thought my life
would be right
Took her bowling
got her high
Got myself a showgirl bride”

Näin alkaa Luke Hainesin revyytytöstä kertova vuodatus, joka ei tunnu niinkään todellisesta henkilöstä kirjoitetulta tarinalta kuin ennakoivalta tilinpäätökseltä jostain aivan muusta.

The Auteursin bändityrannin lauluissa on toki usein mukana vahva autobiografinen ote, mutta toiset ihmiset jäävät hänelle aina etäisiksi. Ainoat todella lihalliset hahmot Hainesin itsensä lisäksi ovatkin julkisuuden henkilöt, joihin kirjoittajalla tuntuu olevan paljon läheisempi suhde: muinaiset pop- ja elokuvatähdet tai vaikkapa 1970-luvun vapaapainijat ja Saksan liittotasavallan vasemmistoterroristit.

Kenties Show Girl kertookin kirjoittajansa omasta suhteesta tähteyteen ja julkisuuteen. Jos Haines ei vielä vuonna 1992 ollutkaan sama katkera narisija kuin nykyään, saattoi hän kenties aavistella jo tulevaa. Showbisnes on kamala narttu. Se ei kanna leipää pöytään ja siihen sitoudutaan iäksi.

“I married a show girl
That’s for life”

Kertojalla on kuitenkin palava tarve tulla kuuluisaksi, kaikkien lapsuuden idoliensa kaltaiseksi. Ehkä showtytön naiminenkin oli lopulta vain haparoiva yritys päästä luovimaan pinnalle.

Mikään muu termi ei taida riittävästi tiivistää tätä täydellisen melankolisena soljuvaa pophelmeä kuin katkeransuloinen (tai ehkä katkeranmakea, kuten Hainesin kyynisestä ja samalla hunajaisesta lauluäänestä voisi todeta) ja kappaleessa esitettävää tilannetta, jossa itsensä satirisoinut eilispäivän julkkis lopulta, kuitenkin yhä aavistuksen verran toiveikkaana anelee lopuksi:

”Don’t you recognise us?”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Muun muassa Klaus Kinskin muistelmat lienevät jotain, mistä Luke Haines on tunnistanut itsensä…

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!