2000-luvun kotimaiset pophelmet

#28 Tehosekoitin – Kaikki nuoret tyypit (2000)

(Säv. Matti Mikkola, san. Otto Grundström, sov. Tehosekoitin)

Tehosekoitin, eturivissä Otto, Hanski ja Matti. (Kuva: Tomi Palsa)

Tehosekoitin ampaisi huipulle ja käynnisti samalla pitkät jäähyväiset.

”Kaikki nuoret tyypit
Tahtoo mennä sekaisin
Kaikki nuoret tyypit
Tahtoo olla jotakin”

Se oli yksi hujaus, kun Tehosekoitin kasvoi suttusilmäisten rokkityttöjen lemmikistä kunnon rockbändiksi. Vuoden 1994 debyyttilevy Rock’n’Rollin biisit pantiin kasaan hakumiehen noutamien kaljojen voimalla, mutta muutamaa vuotta myöhemmin samoja nulikoita Päijät-Hämeestä tervehdittiin suomirockin pelastajina.

Monet suitsuttivat pidäkkeettä jo vuoden 1999 Tehis-hittejä, mietteliästä Valonkantajaa ja superpirteää Asfaltti polttaa -renkutusta. Ne antoivat vahvoja viitteitä siitä, että lahtelaiset olivat tiirikoineet kultaisten ideoiden pankkiholvin auki. Avaintodisteet rikokselle saatiin vuotta myöhemmin, kun Kaikki nuoret tyypit starttasi Tehosekoittimen viidennen albumin, jonka otsake kuvasi osuvasti, miten esikoislevyn aikainen perusrokkenroll oli paisunut: Rock’n’Roll Monster Movie Show.

Siinä vaiheessa kaverukset pyyhälsivät kohti tähtiä. Uhmakkaan avausraidan otsikkoon ujutettu Mott the Hoople -viittaus viestitti, että aarreholvista oli osattu vohkia kalleimmat klassikot. Jopa nostalgialla turvotetut rokkisedät nostivat kädet pystyyn ja tunnustivat, että Tehosekoittimella on homma hallussaan. Punk, jenkkihenkinen rock ja glam olivat sekoittuneet niin sopivassa suhteessa, etteivät herkimmätkään koneet nikotelleet Oton, Matin, Hanskin, Arskan ja Teron käsittelyssä.

Se lopullinen irtiotto tavanomaisen rockbändin kohtalosta tapahtuu ajassa 3.14, kun jouset nostavat Tehosekoittimen siivilleen ja repäisevät kaverit irti Lahden likaisesta asvaltista. Hetki on kaunis ja täynnä elämisen ja soittamisen iloa. Olisikohan vuoden 1994 Tehosekoitin uskonut korviaan, jos olisi päässyt kurkkaamaan tulevaisuuteen ja kuullut kyseiset sävelet?

”No kato musta kuullaan vielä
Mä lennän korkeella
Nimeni mä tahdon nähdä välkkyvissä valoissa”

Kuten nyt tiedämme, nousukiito oli samalla lopun alkua. Tehosekoitin julkaisi vielä yhden mainion albumin, kunnes väkinäinen Screamin’ Stukas -projekti palautti bändin maan kamaralle. Väsähtäneen Tehosekoittimen liike pysähtyi, eikä lepokitkan kumoaminen enää onnistunut. Menestyksen kuorma oli jo liian raskas.

Tehosekoitin lopetti vuonna 2004 ja teki jäähyväiskiertueen viisi vuotta myöhemmin. (Kuva: Tomi Palsa)

Kolme vuotta kestäneen hiljaiselon aikana ei syntynyt kelvollisia ideoita. Sen todisti surullisesti yhtyeen joutsenlauluksi jäänyt kammottava progetuherrus Lupaan. Ehkä aikuistuminen nitisti Tehosekoittimen sisältä kurittoman koltiaisen sielun, tai kenties karttuneet soittotaidot avasivat lannistavan suuren kirjon uusia mahdollisuuksia.

Olipa kuolinsyy mikä tahansa, ehti Tehosekoitin täyttää olemassaolonsa tarkoituksen. Se oppi säveltämään rockia ja tehtaili koko joukon pophelmiä, joissa uskallettiin kurkottaa tutun ja turvallisen hiekkalaatikon reunojen yli. Mikä tärkeintä, Tehosekoitin toi nuorisokulttuuriin rutkasti potkua ja antoi tuhansille teineille jotain, mistä innostua: pippurista rokkia ja poeettisesti koristeltuja tekstejä. Paras osoitus ensimmäisestä on Kaikki nuoret tyypit.

Aika vaikea käsittää, että tällaiset biisit olivat vielä vuosituhannen alussa valtakunnan ykköshittejä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

2. toukokuuta 2000 − Belgian parlamentin nimittämä asiantuntijaryhmä alkoi selvittää Kongon entisen pääministerin Patrice Lumumban kuolemaa. Lumumba oli murhattu Kongon sisällissodan aikana vuonna 1961 ja Belgian silloisen hallituksen epäiltiin olleen vastuussa teosta.