Suomipopin valkeat helmet

# 28 Pelle Miljoona OY – Juokse villi lapsi (1980)

Toivonkipinöitä terästaivaan alla

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kylmän sodan tunnelmista kummunnut punk-anthem toi vapauden viestin rautaesiripun kummallekin puolelle.

”[Skviit]aurinko on verenpunaineeen”

Siskoni kasettinauhuri söi laulusta ensimmäisen rivin, mutta olin silti myyty. Olin kahden tai kolmen ikäinen, enkä ymmärtänyt kappaleen sanoista sitäkään vähää mitä elämästä. Mutta kappaleen kielikuvat kiehtoivat. Annoin sanojen leijua ajatuksiini ja näin kaiken totena; kaatopaikalla mätänevän ajan ruumiin, kuuman teräksen taivaalla, ruostuneet rintamerkit, koko piikinterävän ajankuvan.

Vaikka mitäpä olisin tiennyt ympäröivästä ajastakaan? Vain musiikin, jonka kuulin, vailla konteksteja. Siihen rakastuin. Juokse villi lapsi oli minulle virittäytymistä johonkin, jota en tuntenut, mutta jonka vaistosin. Niinpä kappale räjäytti, joka kerta, tulivuorenpurkauksen tavoin. Suljin silmäni, tartuin rytmiin ja sähköön. Ja tajusin, miten konkreettinen asia toivonkipinä voi olla.

”Juokse villi lapsi, juokse kauemmaksi
siellä kasvat vahvemmaksi ja vapaammaksi
juokse henkesi edestä, ota toivonkipinä mukaan
taivas on täynnä kuumaa terästä ehkä pian,
sitä ei tiedä kukaan”

Näin se kävi. Juokse villi lapsi kasvoi ensimmäiseksi kappaleeksi, jonka osasin täysin ulkoa. Ja jos saan aikanaan mahdollisuuden valita, se on myös viimeinen laulu, jonka joskus esitän – rohkaisuna niille, jotka jälkeeni tulevat.

Sillä kappaleen sanomaan olen halunnut uskoa aina. Silloinkin kun en ole täysin osannut elää sen mukaan.

Prophetallinen johdatus

”Ratkaiseva tekijä oli se, kun Ari (Taskinen, Pelle Miljoona OY:n kosketinsoittaja) toi New Yorkista Prophet 5 -syntetisaattorin. Se mullisti koko soundimaailman”, hymähtää Pelle Miljoona muistellessaan, mistä kaikki lähti liikkeelle.

VH28_Pelle_MTkansiJuokse villi lapsi syntyi osana sitä luovaa prosessia, jossa punkin energia, avautuvan maailman huuto ja Prophet 5:n inspiroima äänimaailma yhdistyivät yhdeksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista rock-levyistä. Levyn yläotsikoksi määrittyi sen nimikkoraita, Moottoritie on kuuma, mutta lopullinen lumovoima rakentui niistä spontaanin kokeilun ja elämänjanoisen nuoruuden synnyttämistä kipinöistä, jotka lensivät levypajalta moneen suuntaan.

Moottoritie on kuumalla puhui elämä itse, sellaisena kuin se sukupolvelleen avautui. Levy osui ajan hermoon, mutta säilytti sen ympärillä ripauksen salaperäisyyttä. Albumi viljeli suuria sanoja, mutta vapautti ne fraseologisesta taakastaan. Se loi sanomalleen musiikillisen muodon, joka teki jokaisesta ajatuksesta läsnä olevan ja kyseenalaistamattoman.

Tästä kontekstista ei Villiä lastakaan voi erottaa.

Osakeyhtiöstä päivää! Ari Taskinen, Pelle Miljoona, Sami Takamäki (Sam Yaffa), Tumppi Varonen ja Andy McCoy vuonna 1980.

Osakeyhtiöstä päivää! Ari Taskinen, Pelle Miljoona, Sami Takamäki (Sam Yaffa), Tumppi Varonen ja Andy McCoy .

Moottoritien sävellyksistä suurimman osan kynäillyt Taskinen tunnustaa levyn kappaleiden saaneen muotonsa osin vahingossa, mutta samalla luonnollisena reaktiona aikaansa. Pelle Miljoona & 1980 oli kivunnut kahdella albumillaan (Pelko ja viha, 1979, ja Viimeinen syksy, 1979) yhdeksi Suomen suurimmista yhtyeistä ja määrittynyt koko suomalaisen punkin keulakuvaksi. Orkesterin ilmaisu oli kuitenkin tullut nopeasti tiensä päähän ja Viimeisen syksyn ilmestyessä muusikoita ohjasivat jo uudet suunnitelmat.

Syntyi Pelle Miljoona OY, yhtye joka muodostui lopulta tekijöidensä väyläksi pois ahtaaksi käyneestä punk-sapluunasta. Kirittäjäkseen orkesteri tarvitsi kuitenkin oikean soittimen.

”Mun alkuperäinen soitin oli kitara, jota soitin Problems?:issa”, Taskinen muistelee. ”Pellen kanssa hakkasin bassoa ensimmäiset pari vuotta. Kun Stefu ja Rubberduck (Stefan Piesnack ja Rubberduck Jones, 1980:n kitaristit) lähtivät ja Andy ja Sami (Andy McCoy ja Sam Yaffa, OY:n kitaristi ja basisti) tulivat tilalle, aloin soittaa keyboardejakin. Mulla oli ensin vaatimaton Farfisa ja joku Yamaha, mutta sitten tuli sen verran Teosto-korvauksia, että pääsin New Yorkiin ostosreissulle. Prophet maksoi siellä puolet siitä mitä Suomessa, ja kun kaupasta sai sellaisen kuitin, ettei tulleja tarvinnut maksaa liiaksi, sain koko reissun tavallaan kaupan päälle.”

”Prophetissa oli ihan oma soundinsa, sehän on maailman kuuluisimpia polyfonisia syntetisaattoreita. Soundi oli yhtä strongi kuin sähkökitaran, mutta se ei kuitenkaan mennyt päällekkäin kitaran kanssa. Se soitti korkeampaa tai matalampaa, ja täytti tilan tanakasti. Totta kai uusi soitin inspiroi uusiin biiseihin ja teemoihin. Mulla ei ollut mitään pianokoulutatsia, joten se oli jatkuvaa löytöretkeilyä – ai näinkin voi tehdä! Siitä koko Moottoritie lähti muovautumaan.”

”Olihan siinä sitäkin, että alkupunkia oli veivattu mielestäni ihan riittävästi. Pellelle riittivät monesti hyvät sanat ja kolme sointua, mutta mua kiehtoi uusi aalto. Koko homma kehittyi luontevasti eteenpäin.”

Kehityksen vauhti oli huima. Vaikka jo 1980:n levyt hahmottuivat melkoiseksi musiikilliseksi kasvutarinaksi, oli Moottoritie on kuuma jotakin aivan muuta. Levyn sydän löi vielä punkin tahtiin, mutta sävelet ja äänimaailma olivat paljon aiempaa laveampia, maalailevampia, haaveileviakin. Tekijöiden huomaamatta uusi ja vanha kohtasivat levyllä tavalla, josta tuli jotakin täysin ajatonta.

”Minä en ainakaan hahmottanut, miten iso levy oli tulossa”, Pelle Miljoona tunnustaa. ”Ja tuskin Tumppikaan (Varonen, OY:n toinen laulaja–rumpali). Se oli vaan yksi levy siinä jatkumossa. Kyllä me tajuttiin että niissä biiseissä oli tiettyä magiikkaa, koska jengi alkoi diggailla ja tunnistaa niitä keikoilla, mutta en mä vieläkään ymmärrä, miten kaikkea siinä tapahtui.”

”Itse asiassa en muista paljoakaan koko levyn tekemisestä. Äänitimme sitä kesällä samalla kun teimme paljon keikkoja. Se teki varmasti levylle hyvää. Laulut istahtivat kohdilleen keikoilla ja äänitys oli ennemminkin taltiointia kuin puurtamista. Käytännössä soitimme kaiken livenä sisään ja se kuuluu sieltä hyvällä tavalla.”

”Koko levyllä on sellainen ”on the road” -fiilis, joka tuli siitä, kun kierrettiin Suomea paljon. Olihan se myös jonkinlainen aikuistumisriitti; pohdintaa siitä, mitä mä haluan tehdä elämälläni. Moottoritie heijasteli sitä, että punk-aika oli vähän feidaantumassa ja teemat alkoivat laajentua. Tuli mahdollisuus henkilökohtaisempaan kerrontaan. Tuo sanoma osui yksiin uuden soundin kanssa.”

Kylmän tuulen puhallus

Moottoritien kappalemateriaalista ei heikkoa lenkkiä löydy. Kuitenkin juuri Juokse villi lapsi tuntuu albumin varsinaiselta aarteelta. Siinä on nimikkokappaleen eksistentiaalista levottomuutta, mutta samalla myös suoraviivaisuutta ja energiaa, jopa periksiantamattomuutta. Ilmaisuvoimansa ja identiteettinsä kappale on säilyttänyt häkellyttävän hyvin. Siinä missä Pelle on joskus esittänyt Moottoritie on kuumaa kyllästyksissään tangoversiona, on Juokse villi lapsi kulkenut miehen mukana lähes muuttumattomana. Myös Taskisen on ollut helppo rakastaa lastaan.

Juokse villi lapsi kuuluu mun kolmen suosikkibiisin joukkoon”, linjaa Taskinen. ”Sitä ei oikein koskaan kyllästynyt soittamaan keikoilla. Mä ymmärrän jos Pelleä kypsyttää, kun joku huutaa että ’soita Moottoritie’, mutta luulen että Pelle veivaa Villiä lasta vielä tänäkin päivänä mielellään.”

”Mehän tosiaan teimme laulun yhdessä Pellen kanssa. Pellellä oli sanat ja jopa se A-osa suunnilleen valmiina, mutta kertosäe oli jotenkin kökkö. Kehittelin siihen uuden kertosäkeen ja jatko-osan. Noin se meni aika usein. Yleensä Pellellä oli teksti ensin ja kappaleet rakennettiin niiden ympärille. Kirjoitin itsekin joitakin sanoja, mutta ainoastaan Tumpille.”

Myös Villin lapsen rakenne hahmottui tekstin ehdoilla. Pelle muistelee esimerkiksi laulun vaanivan johdannon perustuneen siihen, että hän oli kirjoittanut liian paljon sanoja kappaleen alkuun.

Villin lapsen introhan on sellaista mullistavaa elektronista kohinaa”, Pelle nauraa. ”Kun teksti oli aika kertova ja hyvä, ei siitä viitsinyt nipsasta mitään veks. Päätettiin ottaa ne pari ekaa rundia hiplaillen ja tuoda rummut messiin vasta sitten. Risto Hemmi (äänittäjä) oli siinä tärkeässä roolissa. Mä luulen että ne Taskisen kanssa duunaili keskenään niitä soundeja ja me muut keskityttiin muihin asioihin. En kyllä muista mihin.”

Atte Blomhan (tuottaja) siinä alussa päästeli niitä häiriöääniä pienestä taskuradiostaan. Se oli Aten oma idea”, täydentää Taskinen.

Suuri osa kappaleen vetovoimasta perustuu sen sanoihin, joihin Pelle onnistui vangitsemaan monta terävää, mutta samalla metaforista kuvaa ajastaan. Teksti loi kuvaa pinnallisesta maailmasta, joka sulkee erilaisuuden ulkopuolelleen. Tähän dystopiaan hän upotti viittauksia jopa punk-kulttuurin unelmien murenemisesta. Laulun pohjimmainen sävy oli kuitenkin rohkaiseva. Vaikka maailma tuntui vieraalta, ahtaalta ja uhkaavalta, oli jossakin myös tie pois, vapauteen, hyväksyntään. Ketäpä tällainen sanoma ei olisi joskus puhutellut?

”Kyllä siinä oli ajankuvaa aika paljon”, Pelle nyökkää. ”Eihän tekstit yleensäkään tyhjästä synny. Paitsi Bo Diddleyllä. Eikä ehkä silläkään.”

Villiin lapseen vaikutti sen aikainen jyrkkä vastakkainasettelu Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä. Ilmassa oli sodan uhkaa, ja täällä pienessä Suomessa maailmanpolitiikan sapelinkalistelu koettiin aika voimakkaasti.”

”Mutta oli siinä laajempaakin tatsia siihen lyhyeen aikakauteen. Selvästi siinä 1970- ja 1980-luvun taitteessa tapahtui jotain, mikä erotti vuosikymmenet toisistaan. Ehkä jälkikäteen ajatellen Juokse villi lapsi kertoo siitä ajasta jotain sellaista, mitä mikään muu bändi ei ollut silloin vielä tavoittanut.”

”Luulen, että silloin suomalaisessa kollektiivisessa alitajunnassa otettiin ensimmäisiä askeleita Eurooppaan. Venäjä ja Ruotsi olivat aina olleet lähellä, mutta tuolloin alettiin hahmottaa koko Eurooppa yhtenä kontinenttina. Ainakin itselleni se aukesi silloin. Me oltiin sitä sukupolvea, joka kävi interreilillä monta kertaa. Se Eurooppa tuli sieltä. Oli ihan valtava fiilis mennä ensimmäistä kertaa jonnekin Kreikkaan. Tai Saksan läpi junalla. Eurooppa oli suunta, johon saattoi kasvaa.”

”Tai sitten tämä on vain selittelyä. Ehkä se ’tuuli muuttuu kylmemmäksi’ (laulun avausrivi) onkin vain merkki siitä, että silloisessa kodissani, puutalokommuunissa Linnunlaulussa, veti joka helvetin kolosta ja ikkunasta.”

”Muistan joka tapauksessa jonkun oikeistolaisen mussuttaneen jossakin lehdessä, että Pelle tuomitsee porvarit heppoisin perustein. Siitä tiesin, että biisi oli onnistunut.”

Pelle Miljoona OY, villit ja vapaat.

Pelle Miljoona OY, villit ja vapaat.

Samastumispintaa yli rajojen

Vaikka Juokse villi lapsi kiinnittyi avoimesti aikaansa, on sen sanoma myös kestänyt aikaa. Loppujen lopuksi laulun aihe on ikuinen ja nousee aina pintaan yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyessä. Mitä enemmän ajassa on levottomuutta, sitä enemmän on myös kovaa pintaa ja epäluuloja. Tuo ilmapiiri pakottaa villit lapset juoksemaan, tänäkin päivänä.

”Olihan se aika rankkaa aikaa, kun otettiin ensimmäisiä askeleita individualistiseen yhteiskuntaan, vaikka yhteiskunta ei ollut siihen vielä oikein valmis”, Pelle huokaisee. ”Joukkoliikkeet alkoivat feidaantua, mutta samaan aikaan syntyi uudenlaisia leirejä. Mä muistan kun me oltiin Tumpin kanssa kerran vappumarssilla. Siellä oli tuhansia ihmisiä katujen varsilla ja sieltä ne huutelivat, että ’kommarit hirteen’. Hyvä ettei tullut kananmunia saatana. Ja meistä oli vain hienoa marssia paremman maailman puolesta.”

”Nykyään ilmassa on samanlaista hälyä. Kun me katsotaan historiassa taaksepäin, me voidaan hahmottaa jotain aikakausia ja aikoja, mutta tätä hetkeä emme näe. Emme me tiedä, että mitä vittua tulee tapahtumaan. Tuolla kallispalkkaiset Topelius-yliopiston tilastonikkarit puhuvat televisiossa lukuja ja lukuja ja lukuja, mutta samalla kaikki on ihan sattumanvaraista. Sikäli Villi lapsi on tietynlaisena punk-anthemina vieläkin ajankohtainen.”

”Onneksi siinä on kuitenkin sellaista uplifting messagea, että vittu hei, ei peli ole vielä menetetty, jossakin on vielä jotain meitä varten.”

Laulun laajaan samastumispintaan tarttuu myös Taskinen. Kun hän 1990-luvun alussa vieraili Virossa ja tutustui sikäläisiin taiteilijoihin, nousi Pelle Miljoona monta kertaa esille keskusteluissa. Jos Villin lapsen sanoma vapaudesta oli ollut länsiorientoituneessa Suomessa jonkinlainen aikuistumisen ja heräävän kokemuksellisuuden metafora, olivat laulun sanat olleet aivan toisella tavalla totta rautaesiripun toisella puolella

”Kävi tosiaan ilmi, että ne virolaiset taiteilijat pitivät kovasti arvossaan sekä Pelleä että muutenkin suomalaista punkia. Erityisesti Juokse villi lapsi oli ollut heille tärkeä. Meillehän se on tällainen romanttis-filosofinen rokkiteksti, mutta siellä se oli konkretiaa. Neuvosto-Viron aikanahan punkkarit joutuivat helposti putkaan tai jopa mielisairaalaan. On hienoa ajatella, että meidän musiikkimme antoi heille voimaa keskellä tuota todellisuutta.”

”Ne seurasivat tietenkin tarkkaan Suomen televisiota ja radiota, ja imivät sieltä unelmia. Ehkä Pelle ja Juokse villi lapsi olivat punkkareille sitä mitä K-kaupan Väiski oli muille eestiläisille; lupaus jostain paremmasta.”

”Laulun sanoma olisi voinut toimia muuallakin. Tästä ei ole koskaan puhuttu, mutta me yritettiin jossain vaiheessa tehdä englanninkielisiä versioita Moottoritien biiseistä. Ei ne taipuneet siihen millään. Jäi maailmankuuluisuus sitten saavuttamatta.”

Lapsi kasvaa, juoksu jatkuu

Painoarvostaan huolimatta Moottoritie on kuuma edustaa vain lyhyttä aikakautta Pelle Miljoonan ja Ari Taskisen elämässä. Albumilla soittanut kokoonpano hajosi jo ennen levynjulkaisukiertuetta McCoyn ja Yaffan lähdettyä Tukholmaan etsimään nostetta Hanoi Rocksilleen. OY sukelsi puolestaan vaihtelevilla kokoonpanoillaan yhä syvemmälle uuden aallon ja futurismin muotomaailmaan, kunnes vuonna 1983 Taskinenkin katsoi mittansa tulleen täyteen. Hän suuntautui monenlaisiin sävellyshankkeisiin samalla kun Pelle tarrasi kiinni kolmeen sointuunsa ja heittäytyi olosuhteita kavahtamattomaksi rock-kulkuriksi.

OY nähtiin uudestaan lavalla vasta vuonna 2011, kun yhtye teki Moottoritien aikaisessa kokoonpanossaan kehutun albumiklassikkokiertueen.

”Se oli todella hyvä rundi”, riemastuu Pelle. ”Kaikilla oli positiivinen asenne ja kaikki halusi tehdä sen. Ihan ekoista treeneistä lähtien tuntui siltä, että jumalauta, tää kuulostaa samalta kuin ennenkin. Andy oli hyvässä iskussa, Samia oli helvetin kiva nähdä pitkästä aikaa ja vanhat laulut oli helppo ottaa haltuun. Aika harvalle tuli varmaan sellainen fiilis että tää on rip-off ja fyrkat veks. Kyllä me vedettin kybällä koko ajan.”

Sikariporras tilinpäätöksen hetkellä: Pelle Miljoona OY vuonna 2011.

Sikariporras tilinpäätöksen hetkellä: Pelle Miljoona OY vuonna 2011.

Ennen paluukiertuetta – ja sen jälkeenkin – Villi lapsi on seurannut Pelleä uskollisesti. Se on taipunut niin jämäkäksi trio-rockiksi kuin jousin kuorrutetuksi kamarisovitukseksikin. Jos livelevyt lasketaan mukaan, törmää kappaleeseen Pellen diskografiassa jopa useammin kuin lauluista ilmeisimpään, Moottoritie on kuumaan. Viimeisin, varsin suoraviivainen luenta kappaleesta on kuultavissa Elävänä Vastavirrassa -purkitteella (2013), jolla Pelle viipaloi kappaleen poikki ja pinoon uuden United-kokoonpanonsa kanssa.

”Se on hyvä rokkibiisi ja säilyy varmasti keikkabiisinä niin kauan kun mä näitä hommia teen. Sitä on siinäkin mielessä hyvä soittaa, että muistan kaikki sanat, kun olen veivannut sitä niin pitkään. Tosin yksi säkeistö on pudotettu pois. Se on nimittäin aika helvetin pitkä biisi. Keikoilla olen huomannut lyhyemmän kaavan paremmaksi.”

”Mä kelailen Unitedia sen kautta, että me ollaan rock-bändi, joka soittaa hyviä rock-biisejä. Tuollainen Hurriganes-asenne sopii Villiin lapseen hyvin. Se kiihtyy aina, niin kun Remunkin soitto, vaikka miten koettaisin pitää tahtia.”

”Mähän oon saanut soittaa Villiä lasta helvetin hyvien kitaristien kanssa. On ollut Crazy Heiskasta, Tatu Mannbergia ja nyt Mela (Jukka Melametsä). Vaihtuvuus on ollut kovaa, mutta se ei johdu pomosta, vaan ihan siitä että tää on pahimmillaan vitun turhauttavaa duunia. Monella tulee kilometrit täyteen. Kyllä sen ymmärtää, että kun yhden talven viettää jossain vetoisessa autossa, niin siitä loppuu se romantiikka. Mutta lapsi juoksee, vaikka väki vaihtuu. Se on mulle elämäntapa.”

Tuoreeltaan kiitellyn Diaspora-albumin julkaissut United – Pelle, Melametsä ja Tumppi – on Pellen ties kuinka mones kokoonpano, mutta ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että se on montaa edeltäjäänsä pysyvämpi. Yhtye keikkailee tällä hetkellä aktiivisesti ja jossakin vaiheessa tarkoituksena olisi purkittaa uusi levy. Sitä ennen Pellen aikaa vie kuitenkin uuden romaanin, kolmannentoista, kirjoittaminen.

Taskinen on puolestaan jättänyt kapakannurkkakiertueet sikseen, mutta pysynyt tiiviisti tekemisissä musiikin kanssa. 2000-luvun kuluessa hän on säveltänyt muun muassa teatterimusiikkia ja julkaissut kollaasimaisen soololevyn (Aavamaa – Electro-Acoustic Music From Finland, 2006). Miestä ovat työllistäneet myös poikkitaiteelliset projektit, etenkin yhteistyö runoilija Teemu Hirvilammen kanssa.

”Mähän oon ihan freelancer, nytkin on työn alla kaksi sävellystyötä pariin dokumenttielokuvaan”, toteaa Taskinen innostuneesti. ”Ja Hirvilammen kanssa olemme työskennelleet kimpassa jo 30 vuotta. Vuosi sitten meiltä tuli toinen levy ja keikkaakin tehdään silloin tällöin. Se on nastaa ja ihan toisenlaista. Meillä on ollut kaikenlaisia vaiheita, taustanauhoja ja syntsaa, mutta nyt mä olen palannut soittamaan skittaa. Ja soitankin taas ihan kybällä.”

Ja villi lapsi, hän jatkaa elämäänsä, niin levyillä, lavoilla kuin meissäkin, jotka olemme lauluun joskus samastuneet. Hänen pakonsa on ikuista, mutta aina toivorikasta. Eihän elämän ole tarkoituskaan tulla valmiiksi. Jokainen aika synnyttää omat villit lapsensa, omat pakolaisensa, omat vapauden haaveensa. Tästä haaveesta tuo koko laulu elää, keskellä vaihtuvia aikoja ja muuttuvia valta-asetelmia.

Tai ehkä kyse on sittenkin jostain paljon konkreettisemmasta.

”Villi lapsi varmasti se herkkä punkkarityttö, jonka mä näin kerran tuolla steissin neonvaloissa kun satoi ja tuuli”, toteaa Pelle velmusti virnistäen.

Näkyyn on helppo tarttua, olipa se totta tai ei. Siinä on yksi mielikuva lisää kappaleen rikkaaseen kuvakieleen. Herkkä tyttö, joka luo katsojaansa lyhyen silmäyksen, epävarman kuin ympäröivä aika. Silmissä vilahtaa jotain, pelko tai toivo, ehkä pelkkä illuusio.

Sitten hän juoksee pois.

Pelle Miljoona, Petri Tiili, s. Haminassa 1955

Koulutukseltaan peruskoulunopettaja. Julkaissut livelevyt mukaan lukien yli 30 albumia lähes yhtä monen kokoonpanon kanssa. Soittanut lisäksi rumpuja Suspendersin vuonna 2007 julkaistulla levyllä Time Is Limited. Vieraillut myös muun muassa J. Karjalaisen ja Colmen Cowboyn levyillä sekä Apua! Orkesterin Maksamme velkaa -hyväntekeväisyyssinglellä. Pelle Miljoonan mukaan nimetty tie sijaitsee Porissa.

Kirjoittanut 12 romaania. Uusi romaani, Tähden varjossa, on työn alla. Julkaissut lisäksi kaksi sanoituksistaan koostuvaa runokirjaa sekä omaelämäkerran.

Millainen ihminen olit vuonna 1980? ”Romantikko.”

Mitä musiikkia kuuntelit tuolloin?The Clash ja London Calling.”

Juokse villi lapsi viidellä sanalla: ”Andy, Sami, Taskinen, Tumppi, Pöllö.”

Bonuskysymys (Inka, 3 v.): miksi Pelle Miljoona on kasvattanut takkutukan: ”Olen ollut liikaa tekemisissä Rölli-peikon kanssa.”

Toivebiisi:Elvis Presleyn In the Ghetto. Se on maailman parhaan laulajan loistavin tulkinta. Elvis ylittää itsensä siinä.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Ari Taskinen, s. Espoossa 1959

Freelance-säveltäjä. Säveltänyt muun muassa teatterimusiikkia. Soittanut Pelle Miljoona & 1980:n sekä Pelle Miljoona OY:n lisäksi esimerkiksi Problems?:issa, Tresholdissa ja Huntersissa. Julkaissut soololevyn Aavamaa – Electro-Acoustic Music From Finland (2006) sekä kaksi levyä runoilija Teemu Hirvilammin kanssa.

Kirjoittanut runokokoelman Susien taivas (2006).

Millainen ihminen olit vuonna 1980? ”Varmaan vähän itseäni täynnä oleva pikkurokkistara. Se oli aika ristiriitaista aikaa. Ihmisenähän olin hirveän nuori ja viaton, mutta samaan aikaan pyöritin aikamoista bisnestä, joka rokkitouhuun aina liittyy.”

Mitä musiikkia kuuntelit tuolloin? ”Ennen kaikkea näitä New York -punkkareita ja uusiaaltoilijoita, Richard Hell and the Voidoidsia, Televisionia ja Patti Smithia. Ja tietenkin The Clashin London Calling kolahti. Kuuntelin silloin kaikenlaista musaa, en ollut missään nimessä fundamentalisti.”

Juokse villi lapsi (noin) viidellä sanalla: ”Juokse villi lapsi vielä aikuisena ja vanhanakin.”

Toivebiisi: ”Olen julkaissut YouTubessa erilaisia pikkusyntsahärveleillä tehtyjä pläjäytyksiä nimellä Taskent99. Niistä voisi valita jonkun. Siitä tulisi hyvä ristiriita.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!