Popklassikot 1995

#28 Monster Magnet – Negasonic Teenage Warhead

Dave Wyndorf kieltää sinut, beibi.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja varsinkin pop-kulttuurissa innostusta ammennetaan sieltä täältä ja surutta. Monster Magnet  pohjautuu vahvasti Stoogesin autotalliräminän ja Hawkwindin psykedeelisen jumituksen omituiselle liitolle, mainioin tuloksin. Vaikutteet on otettu suoraselkäisesti, ja yhtye on toisintanut kummankin suurimman vaikuttajansa tuotantoa perin onnistuneesti.

Mutta on siitäkin inspiroiduttu: itse Kid Rockille valkeni jossakin vaiheessa Monster Magnetin hienous ja herra laati pastissikappaleen I Am the Bullgod – referenssinä siis Monster Magnetin Bull God -maskotti, joka on edelleen selkeä sukulainen Motörheadin Snaggletooth-sikahahmolle. Kid Rockin unohtumatonta sävelmää huomionarvoisempi kunnianosoitus, etenkin käsiteltävänä olevaa kappaletta ajatellen, löytyy Astonishing X-Men -sarjakuvasta, jossa seikkailee Negasonic Teenage Warhead -niminen hahmo.

Negasonic Teenage Warhead heijastelee jo nimellään surrealistisen camp-hulluuden ajatusmallia. Toisiinsa liittymättömiä elementtejä yhdistävästä nimestä muodostuu mielikuvitusta kutkuttava haaste: tarkalleen ottaen mikä helvetin käänteisääniteiniohjus? Jos ei muuten niin, mitä lie narkoottien asiantuntijana tunnettu Dave Wyndorf, Monster Magnetin sielu, nappaillut tämän keksiessään.

Wyndorfin tapa kuorruttaa aivoituksensa kummallisiin sanamuotoihin ja arvaamattomiin teemoihin verhoaa korkealentoisen hämmennyksen kaapuun myös Negasonic Teenage Warheadin sanoitukset. Toaztedin haastattelussa Wyndorf on valottanut biisin kumpuavan aikalaisilmiö grungesta. Flanellipaitaiset supertähdet tuntuivat hänestä hämmentävän negatiivisilta ja vaikuttivat lähinnä vihaavan sitä mitä olivat: grungemuusikoita. Mikä ettei, käyhän tuo kuvioon.

“Shut me off ’cause I go crazy with this planet in my hands”

Dave Wyndorf on myös nero laatimaan pöllyisimmänkin kuulijan laajentuneeseen tajuntaan painuvia iskulauselmia. Tälle tehokkaalle one-liner-perustalle hän on rakentanut suuren osan kappaleidensa avaruudellisen mielikuvituksellisista sanoituksista. Niitä on helppo karjua täysin palkein mukana.

“I will deny you
I will deny you baby
I will deny you
I will deny you baby
I will deny you
I will deny you baby
I will deny you
I will deny you baby
Yeah yeah, yeah, wow”

Vuonna 1980-luvun lopussa perustetun Monster Magnetin uran kaikkein usvaisimmat ajat olivat tässä vaiheessa jo takana. Wyndorf ei enää meuhkannut käärmetansseista tai dinosaurustyhjiöistä tai määkinyt puolituntisten happojumitusten usvassa tyystin sekavia kuin minareettiin teljetty lammas. Tai ainakin mukaan oli jo saatu rutkasti muutakin.

Jotakin tästä aiemmin äärimmäisen sankasta ja kirjaimellisesti hapokkaasta huurusta on suodattunut myös Negasonic Teenage Warheadiin, ja juuri tämä utuinen elementti tekee siitä kiinnostavan. Silti kappaleen iskevyys on vähintäänkin napakka ja yhtyeen pop-sensibiliteetti kukkeimmillaan: mukana on tarttuva melodia, mainio poljento, kivasti jyrisevät kitarat sekä sopivasti vaaran ja kapinan tuntua. Ja psykedeelinen video.

Jos kappaleen sanoitukset verhotusti kommentoivat grungea, niin käy myös musiikillisesti. Biisi pelaa samalla dynamiikalla kuin flanellirock: hiljaa-lujaa-hiljaa, mutta kääntää asetelman päälaelleen. Säe kajahtaa ronskisti, mutta kertosäe seestyy psykedeelisesti liiteleväksi phaser-rämpytykseksi. Kappale sekoittaa silti pakkaa edelleen: oikeastaan on hankala ottaa selvää, mikä osa tarkalleen ottaen on kertosäe. Avaruudessa ei noudateta suoraviivaista metsurilogiikkaa.

Negasonic Teenage Warhead lienee Monster Magnetin suurin hitti, ainakin se oli siihenastisen uran menestyksekkäin tekele. Mutta kohtalaisesta menestyksestään huolimatta bändi oli oikeassa paikassa mutta väärään aikaan.

Stoner rock oli vasta tulossa, ja vaikka toinen pioneeri Kyuss puski auki omaa latuaan, perässähiihtäjät ja laajempi vaihtoehtoyleisö olivat vielä liian häikäistyneitä Amerikassa grungen ja Euroopassa brittipopin suosiosta. Mutta koska metalli oli syösty 1990-luvun puolivälissä musiikkimaailman jätekuiluun, Monster Magnet kelpasi useille ärhäkän rockin ystäville sopivaksi korvikkeeksi.

Grungen aikakaudella psykedeelisesti rockaava ja turhan homeisesti pörisevä mekastus ei oikein uponnut suuriin massoihin, vaikka niin melkein kävi. Ainakin sumuisempaan retroilmaisuun ihastuneille Monster Magnet oli suuri pelastaja ja monelle myös portti pölyisten jumitusbändien maailmaan. Bändin avaruudellinen jytistys on kestänyt aikaa paremmin kuin useiden aikalaistensa – ja on sitä suosiotakin herunut, tosin lähinnä kestävää kultti-sellaista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Kid Rockin myötähävettävä rapmetal-näkemys Monster Magnet -soundista on saastetta aivoille.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!