Popklassikot 1993

#28 M People – Moving On Up

Heather Small, luumunkivi kurkussa, ananas päässä.

Kun Moving on Upin saksofonisooloa kuuntelee, tuntuu siltä kuin Mike Pickering päästelisi fanfaareja viimeinkin alkaneen popmenestyksensä kunniaksi. Samalla päätyy miettimään miksi M Peoplea ei erityisemmin enää muistella ja miksi Moving on Up ei ole kovin todennäköinen valinta yleis-dj:lle ysäriklassikkoa kaivattaessa.

Vastaus löytyy äkkiä, kun muistaa tätä singleä ja kakkosalbumi Elegant Slummingia seuranneen tuotannon. Pääasiassa huoneenlämpöistä downtempoa, jonka vauhdikkaammatkin tanssiraidat saavat nuoremmilta tutut pilkkakirveet osakseen: tanssimusiikkia niille, jotka eivät pidä tanssimisesta eivätkä musiikista. Tämä mukamas ”aikuisempi” viba lemuaa Moving on Upissa jo hieman. Kajareista kuuluu kolmekymppisten pidättelevyys. Repäisyt on aikanaan tehty ja nyt varotaan sotkemasta kuoseja.

”Mike’s Peoplen” (bändi nimettiin Pickeringin etukirjainten mukaan) lähestymistapa oli kuitenkin ymmärrettävä. Pickering oli itse aloitellut fonin tuuttaamisen kakkosdivarin manchesterilaisbändissä Quando Quangossa ja edennyt Factory Records -yhteyksiensä kautta dj:ksi Haçiendaan nostamaan klubia arvoon arvaamattomaan vuodesta 1986 eteenpäin.

Kun huumesekoiluksi muuttunut meininki sai miehen lopettamaan levynsoiton vuosikymmenen vaihteessa, oli miellyttävämpää perustaa M People laulunkirjoittajakaveri Paul Heardin kanssa ja keskittää kertynyt monipuolinen musiikkiosaaminen kevyempään housemuotoon. On myös muistettava, että Pickering oli ollut A Certain Ration Simon Toppingin kanssa vastuussa Britannian kenties ensimmäisestä houselevystä, T-Coyn Cariñosta.

M People henkilöityi kuitenkin jo Black Boxin Ride on Timen uusintalevytysversiolla kajautelleeseen Heather Smalliin. Kurkkuun luumunkiven pysyvästi saaneen naisen laulu erottuu ja antaa heikommillekin biiseille muistoarvon. Pickeringin musiikkiperinteitä ehkä liiankin kunnioittava yritys tehdä 1970-lukua 1990-luvulla eli yhdistää ”oikeita” instrumentteja housebiittien sekaan, olisi paljon vähäpätöisempi ilman Smallia. Verratkaa joskus, kuinka hän tekee alilaulannallaan M Peoplen Don’t Look Any Furtherista Dennis Edwardsin alkuperäistä inhimillisemmän ja haavoittuvamman.

Moving on Up on sanoitukseltaan tavanomainen ”teit-mulle-väärin-mut-mä-selviän” -biisi. Siitä voi kuitenkin halutessaan lukea uskoa Manchesterin uuteen nousuun. 1980-luvulla kaupunki oli muuttunut hylkybetonirivistöstä Britannian bilekeskukseksi, joka M Peoplen perustamisen aikaan houkutteli joukkoonsa järjestäytynyttä rikollisuutta. Myös Factory Records romahti taloudelliseen mahdottomuuteensa vuonna 1992.

Moving on Up yritti tämän keskellä vakuutella M-kansalaisille, että kyllä tämä vielä klaarattaisiin. Näin kai kävikin, mutta paluuta menneeseen ei Manchesterin ensimmäisellä merkittävällä muusikkopolvella ollut. Aikuisuus alkoi painaa (kuten voimme kuulla myös eräästä toisesta Manchesterin vuoden 1993 popklassikosta), ja innovointi sekä röyhkeä kierrättäminen jäivät nuoremmille. M Peoplenkin suurin menestys rajoittui Moving on Upia lukuun ottamatta Britannian sisäpuolelle.

Silti se on aika hemmetin hyvä biisi. Tätä me lama-aikaan kaipasimme, mutta sopivassa määrin. Joku D:reamin Things Can Only Get Better löyhkäsi yltiöpositiivisuudelta jo ilmestymishetkellään (ennen kuin se valjastettiin osaksi Tony Blairin New Labour -kampanjaa), mutta Heather Smallin ja Mike Pickeringin sopan miellyttävämmät aromit eivät ole vieläkään haihtuneet. Voimme santsata, Veikko Hurstin käsi raottaa jo kantta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Ensimmäiseksi brittihousebiisiksi (ja öh, latinohousebiisiksi?) usein mainittu T-Coyn Cariño (1987).

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!