Popklassikot 1988

#28 Danzig – She Rides

Glenn Danzig (toinen oikealta), 163 senttiä Miestä.

Pienet miehet ovat mahtavia miehiä. Samalla, kun he hukkuvat luokkakuvassa koulun lyhimmän tytön taakse, tai haaveilevat tuloksetta paikallisen Nicole Kidmanin huomiosta, he kompensoivat ”pituuskasvuaan” muilla tekijöillä. Joillekin se tarkoittaa muusikoksi ryhtymistä, joillekin kehonrakennusta, joillekin kirjojen ahmimista ja joillekin – kuten Glenn Danzigille – sitä kaikkea.

Mikä parasta, pienet miehet tekevät usein loistavaa musiikkia. Esimerkkejä löytyy lukuisia aina Angus Youngista Ronnie James Dioon. Siinä missä Young ja Dio hukuttivat pienet vartalonsa huomiotaherättäviin vaatteisiin, Danzig ei suostunut piilottelemaan 163-senttistä pajunvarttaan. Päinvastoin: hän bodasi itselleen näyttävän yläkropan ja esitteli sitä auliisti bändinsä varhaisilla musiikkivideoilla – tietysti lähikuvien ja hauiskääntöjen kera.

Uljaimmillaan tämä ekshibitionismi näyttäytyy Danzigin loistavan debyyttilevyn ensimmäisellä musiikkivideolla She Rides. Mustaa taustaa vasten filmattu video kuvaa yksityiskohtaisesti vuoroin persettään pyörittelevää puolialastonta syöjätärtä, vuoroin erikoislähikuvassa itseään nylkyttävävää Glenn Danzigia. Aina välillä kamera zoomaa muodon vuoksi myös muihin soittajiin – vain palatakseen takaisin Glennin tuimaan katseeseen, käsivarsiin ja paidattomaan rintakehään. Tuskin koskaan on naista ja miestä esineellistetty näin perkeleen tyylikkäästi ja hyvällä tavalla mauttomasti.

Ja millaisen biisin taustalla video pyöriikään! She Rides lienee Danzigin riisutuin ja iskevin kappale, jossa ei bassokuvioilla mässäillä. Samanaikaisesti biisi on pullollaan cooleja kitarajippoja ja Glennin huikeaa ulvontaa. Juuri tällä tavalla tavalla blues ja heavy metal kuuluukin yhdistää.

Vaikka She Ridesin absurdissa tekstissä ei ole paljoakaan tolkkua, biisin voi tulkita viittaavan dominaleikkeihin. Okkultistifriikki Glenn Danzigin tapauksessa kyse lienee kuitenkin Lilithistä, juutalaisen mytologian mieslapsia vahingoittavasta demonittaresta.

”She’s black, And sin runs down her back
She rides, From the daylight in chains”

Mitä enemmän biisiä kuuntelee (ja videota tuijottaa), sitä vaikeampi on käsittää, miten joku voi kuunnella mieluummin esimerkiksi Fleet Foxesia kuin Danzigia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!