Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#27 Joanna Newsom

Vaikka olen nero, en löytänyt päiväpeittoon mätsäävää mekkoa vaatekaapistani.

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Joannan faneja lämmittänee Tori Amosin Night of Hunters-konsertti Helsingin Jäähallissa 28.9.

En ole enää pysynyt kärryillä, kuinka monta kertaa Joanna Newsomia, 29, on verrattu Kate Bushiin ja Joni Mitchelliin. Olen itsekin syyllistynyt tähän hölmöä sukupuolista vastakkainasettelua ylläpitävään rinnastukseen.

Tietty Newsomia, Bushia ja Mitchelliä yhdistää kaikkien taiteellisemman suuntaan taipuva naislaulaja-lauluntekijyys, mutta varsinaisia yhteyksiä on hankalampi löytää varsinkin Bushin ja Newsomin välillä.

Mikäli nämä kirjoittamattomat sukupuoliroolit antaisivat myöten, olisi paljon mukavampi liittää Newsom vaikka Dylanin tai John Calen perintöön.

Ensimmäiseen siksi, että tekstittäjänä Newsom on ehdottomasti lahjakkaimpia nykylaulunkirjoittajia, jonka kymmenminuuttiset biisit sisältävät tarinaa ja kielikuvaa siinä missä Dylanillakin. Jälkimmäiseen taas siksi, että varsinkin viime vuoden Have One on Me -levyllä Newsom jalosti harppufolkinsa Calen Paris 1919 -levyn sovituksia muistuttavaksi kamaripopiksi.

Newsomin menestys on kasautunut pala palalta, aina yhtä nautinnollista positiivi–komparatiivi–superlatiivi-kaavaa noudattaen. Vuoden 2004 The Milk-Eyed Mender -debyytin Peach, Plum, Pear oli mestaruussarjan kappale, jonka luomat odotukset Newsom lunasti kaksi vuotta myöhemmin.

Newsomin vuoden 2006 Ys oli joka suhteessa mestarillinen albumi, juuri sellainen klassikko, jota Newsomilta odotettiin.

Albumi kanonisoitui jopa turhankin nopeasti. Kukaan ei ilmeisesti tullut ajatelleeksi, ettei Newsomin lahjakkuus todellakaan jäänyt taustaorkesterista huolimatta niukasti sovitettuihin harppunovelleihin Ys:n ihmemaasta.

Ys:n jälkeen oli helppo esittää kysymys: miten Newsom voi tehdä vielä enemmän? Mikä on hurjempaa kuin viisi 7–16-minuuttista superlitterääriä ja vapaana virtaavaa folkbiisiä.

http://www.youtube.com/watch?v=ClqY–4fpZw&feature=related

Vastaus oli lopulta itsestään selvä, joskin massiivisuudessaan yllättävä: triplalevy sitä samaa, mutta paljon täyteläisemmin sovitettuna.

Ennakkokauhusta huolimatta Newsom teki mahdottomasta mahdollista. En keksi toista 124 minuuttiin kellottuvaa albumia, jossa on yhtä minimaalinen määrä täytemateriaalia ja yhtä huimaava määrä sydäntäsalpaavan taiturimaisia hetkiä.

Olen kirjoittanut nämä samat sanat jo erään toisenkin musiikkijulkaisun sivuilla, mutta en ole koskaan ollut ensikuuntelusta lähtien ja sanaakaan levystä lukematta yhtä varma jonkin albumin mestarillisuudesta kuin Have One on Men.

Nyt pitäisi enää tietää, mikä on superlatiivista seuraava muoto ja miten se on tavoitettavissa. Silti lataan uskoa siihen, että Joanna Newsom kertoo sen minulle lähivuosina.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress