Popklassikot 1979

#27 AC/DC – Highway to Hell

Yhdysvaltalainen sarjamurhaaja Richard Ramirez väitti 1980-luvun loppupuolella, että AC/DC:n Highway to Hell -albumi pakotti hänet tekemään 13 murhaa, viisi murhan yritystä, 11 raiskausta ja 14 murtovarkautta. Saatananpalvontaan hurahtaneen Ramirezin mukaan AC/DC oli lyhenne sanoista ”Anti Christ / Devil’s Child”, mistä oli osoituksena muun muassa se, että soolokitaristi Angus Young poseerasi levyn kannessa pirunsarvet päässä.

Ramirez ei ollut ainoa, joka provosoitui AC/DC:n ”saatanallisesta” sanomasta. 1980-luvun alussa moni USA:n osavaltio yritti kieltää australialaisbändin konsertit, koska Highway to Hell -biisin katsottiin ylistävän vaarallisia infernaalisia voimia. Showmies Bon Scott vain lisäsi vettä myllyyn pilkkaamalla kaikkia niitä, joiden mielestä rock-bändissä laulaminen oli synonyymi paholaisen kanssa vehtaamiselle:

”Hey Satan! /
Paid my dues /
Playin’ in a rockin’ band”

Juuri tästä koko kolmen ja puolen minuutin biisissä onkin kysymys: rockbändin matkasta huipulle nopeusrajoituksista piittaamatta. AC/DC:n tapauksessa menestykseen tarvittiin maailman ehkä yksinkertaisin ja tarttuvin kitarariffi, maailman ehkä karismaattisin tulkitsija ja maailman ehkä tiukin rytmiryhmä. Lopputuloksena oli hardrockia ja bluesia naittava mainstream-hitti, joka on edelleen yksi rockhistorian nerokkaimmista voimasointubiiseistä.

Ikävä kyllä kappaleesta muotoutui eräänlainen metafora Bon Scottin dekadentille elämälle, joka päättyi alkoholimyrkytykseen vain seitsemän kuukautta singlen julkaisun jälkeen. Sittemmin Scottin uniikkia tulkintaa ovat yrittäneet matkia muun muassa Brian Johnson, Marilyn Manson ja Hayseed Dixien John Wheeler – yhdenkään heistä onnistumatta.

http://youtu.be/N_5kv8QeBBc