Leevi and the Leavings Top 40

#26 Jos taivaalta sataisi rahaa (1983)

LeeviMenestyksen

Hyvin ei kaikki mene tässäkään.

”Ja kun katsoin silmiesi syvyyteen
oli katkeraa huomata kaiken taas päättyneen väärin”

Vuoden 1982 Kadonnut laakso -albumilla Gösta Sundqvist todisti olevansa paremmin ajan tasalla kuin kukaan toinen popsäveltäjä Suomessa: En tahdo sinua enää ja Uni joka pääty ei edustivat lakonis-melankolista syntikkapoppia, joka oli vasta edellisenä vuonna noussut Britanniassa popin ykköstrendiksi, eikä varsinkaan ensin mainitun tarvinnut antaa millään osa-alueella tasoitusta kovimmillekaan kansainvälisille nimille.

Mutta Sundqvistin kunnianhimo ei pysähtynyt tähän. Elektroninen pop jäi pysyväksi sivujuonteeksi miehen tuotannossa, ja jo seuraavana vuonna hän pisti syntikat aivan toisenlaiseen hyötykäyttöön tässä Kyllikki-singlen b-puolelle kätketyssä, mutta sittemmin ansaitusti useille kokoelmalevyille päätyneessä mestariteoksessa. Jos taivaalta sataisi rahaa ei ole viileää futupoppia, vaan härskiä eurodiskoa katkeransuloisen Sundqvist-filtterin läpi vedettynä. Otsikko voisi johdattaa ajatukset Duran Duran -tyyliseen juppihedonismiin, mutta onhan siinä se ”jos”.

Hyvin ei kaikki mene tässäkään.

Göstan ja naistaustalaulajan duetoksi sovitettu kappale ei sinänsä ole tekstiltään Leavings-tuotannon merkittävimpiä: kaksi ihmistä antaa lupauksia ja pettyy toisiinsa. Mies on ollut jossain, ilmeisesti etsimässä niitä finansiaalisia ja 1980-lukulaisia pikavoittoja, joihin nimen konditionaalinen haave viittaa. Kunhan sitä rahaa vain alkaa tulla, hän kyllä palaa takaisin ja vie tyttönsä maailman ääriin. Mutta reissun päällä kestää liian kauan, niin kuin tällaisissa lauluissa on tapana. Ei ole enää rakkautta, mihin palata.

Lopulta epäselväksi jää sekin, alkoiko sieltä taivaalta sataa sitä rahaa. Ehkä sillä ei ole väliäkään, eihän raha lämmitä.

Sundqvistilla oli mielenkiintoinen ja kunnioitusta herättävä kyky ennakoida maailmankatsomuksellisia ja yhteiskunnallisia trendejä. Vuonna 1983 Suomessa oli jupeista tuskin kuultukaan, mutta hän oli jo huomauttamassa keinottelemalla ansaitun rahan merkityksettömyydestä tärkeiden asioiden rinnalla. Viisi vuotta myöhemmin, hyvissä ajoin ennen nousukausikuplan puhkeamista, hän ennusti lama-ajan sellaisissa klassikoissa kuin Pimeä tie, mukavaa matkaa ja Elina, mitä mä teen. 1990-luvun alussa oli vuorossa uuden ympäristöliikkeen ja ekokatastrofitietoisuuden käsittely vuosikausia ennen aiheen todellista tapetille nousua.

Tätä kaikkea voi miettiä Jos taivaalta sataisi rahaa -biisin soidessa, mutta ennen kaikkea huomaan ihmetteleväni sitä nerokkaiden syntikkamelodioiden määrää, jonka Sundqvist on tähänkin kolme- ja puoliminuuttiseen tuhlannut. Biisi on yhtä analogis-elektronista kultapölymyrskyä. Nykypäivänä sen soundimaailma kuulostaa sekä viehättävän retrolta että täysin ajanmukaiselta.

PS. Nuorgamin maanmainio Tommi Forsström on vaatinut minua tästä Leevi-klassikosta kirjoittavan henkilön ominaisuudessa mainitsemaan erikseen sen seikan, että kyseessä on maailman tv-resistoriaanisin biisi, ja että TV-Resistorin tulisi tehdä comeback edes siksi aikaa, että saisivat versioitua kappaleen. Nyt olen tämän sitten maininnut. Toivon, että minulle tarjotaan olutta tästä hyvästä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!