Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#25 Thomas Pentz

Kolmannen maailman biittejä louhiva Diplo ei ole etnomusikologi vaan kreisibailauksen lipunkantaja.

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Vielä ehdit näkemään Santigoldin, jos luet tätä maanantaina 15.8 ennen klo 17.00. Hopihopi, Hietsuun siitä!

Diplo ansaitsee paikkansa henkilökohtaisella mahlanjuoksuttajien listallani erityisesti miehenä, joka nosti kolmannen maailman ghettojen omaperäiset tanssimusiikkigenret valokeilaan länsimaissa. Pitkälti Diplon ansiosta kiinnostuin Rio de Janeiron faveloissa syntyneestä funk cariocasta – joka tunnetaan paremmin hieman virheellisellä baile funk -nimellä – niinkin paljon, että vietin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Rocinhassa, Rion suurimmassa slummissa. Illat kiersin nurkkakunnan funk-bileissä.

Diplo tunnetaan Mad Decent -yhtiön nokkamiehenä, M.I.A.:n tuottajana ja poikaystävänä sekä koko kreisibailaus-ilmiön kummisetänä. Baltimore-soundista ponnistanut Hollertronix-levysarja on rohkeasti tutkinut bassovoittoisen, röyhkeästi pophittejä sämpäävän ja rehellisesti typerän tanssimusiikin eri muotoja. Tutuksi on tullut muun muassa kuduro, Angolasta kotoisin oleva hektinen teknogenre.

On Diplo ehtinyt omankin levyn askarrella – Florida (2004) on oikein viihdyttävä paketti – mutta mixtapeilla, tuottajana ja musiikillisten tutkimusmatkojen toimeenpanijana hän loistaa.

Vaikkei tietyn popilmiön suosiota kenties saisikaan laittaa yhden henkilön harteille, oli M.I.A.:n funk cariocaa samplanneella, Diplon tuottamalla Bucky Done Gun -hitillä eittämättä keskeinen osa länsimaisen kiinnostuksen herättelyssä koko genreä kohtaan.

Eksoottisiin maihin kohdistuvan biittilouhinnan eettisistä puolista voidaan toki keskustella. Mutta ainakin Brasiliassa ulkomaailman osoittama innostus tuntui parantavan hienomman väen keskuudessa aiemmin parjatun ja kauhistellun ghettosoundin asemaa.

On Diplon käytäntöjä aivan perustellusti kritisoitukin. Piracy Funds Terrorism -mixtapella (2004) tunnetut funk carioca -kappaleet on nimetty yksinkertaisesti ”Baile Funkeiksi” ja lyöty numero perään. Oikeiden artistien jäljittäminen tuskin olisi ollut kovin suuri haaste.

Globaalia ghettobassoa ovat Diplon jälkeen – kieltämättä astetta kiinnostavammin – promotoineet sellaiset levy-yhtiöt kuin funk cariocaa julkaissut Man Recordings ja digitaalista kumbiaa tuottanut Bersa Discos.

Mutta ei Diplo olekaan etnomusikologi – vaikka ohjasikin ansiokkaaksi kiitetyn dokumentin Rion funk-ilmiöstä – tai kokeellinen biittitaiteilija. Hän on soihdunkantaja, kansikuvapoika ja bailukapteeni.

Diplo tanssittaa ja innostaa. Hikisen klubi-illan motivoimina voimme palata levykokoelmiemme tai internetin ääreen tutkimaan tarkemmin sitä riemastuttavan monipuolista aluskasvustoa, jota värikkäät musiikilliset perinteet tuottavat kohdatessaan modernin musiikkiteknologian.

Ja ehkä rakastumme. Ehkä päädymme paikan päälle, vaikkapa Rion baileihin kokemaan, kuinka tamburzão-biitti jauhaa sisukaluja kokonaisen kaiutinseinän voimalla.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Diplo tarttuu Daft Punkiin.

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress