2000-luvun kotimaiset pophelmet

#25 Olavi Uusivirta – Löysäläisen laulu (2008)

(Säv. ja san. Olavi Uusivirta)

Olavi Uusivirta tavoitti Minä olen hullu -levyllään tarkasti 2000-luvulla aikuistuneiden ahdistuksen ja epävarmuuden.(Kuva: Tomi Palsa)

Tästä ei seuraa mitään hyvää.

”On kädet kuin kerjäläisen
niin rengin kuin isännänkin”

Olihan siinä mistä valita. Nukkekoti palaa, Salmisaaren Salome, On niin helppoo olla onnellinen, mitä näitä nyt on. Entten tentten -metodi tuntui kuitenkin aivan liian mielivaltaiselta, joten oli turvauduttava tuttuun ja turvalliseen eliminointiin.

Se oli odotettua nopeampi prosessi. Kun silmäilin Olavi Uusivirran viiden studioalbumin kappalelistoja, oli selvää, että tämän listasarjan pophelmi piileksii Minä olen hullu -albumilla, vaikka se ei olekaan lauluntekijän ehein albumi. Minä olen hullu on rosoinen ja vinksahtanut levy, siinä on näyttämisen halua ja kouriintuntuvaa ahdistusta. Silti se on kahta edeltäjäänsä syvällisempi ja älykkäämpi.

Minä olen hullu sivalsi oikeasta kohdasta. Ei ole ollenkaan korkealentoista sanoa, että Uusivirta tavoitti levyllään tarkasti 2000-luvulla aikuistuneiden ahdistuksen ja epävarmuuden. Mutta taas oli valittava. Salmisaaren Salome, Huomenna hän tulee sekä Ukonlintu ja virvaliekki kinastelivat voittajan tittelistä, kunnes niiden ohi keuli albumin aloituskappale Löysäläisen laulu.

Syy on yksinkertainen: Löysäläisen laulu on täydellinen aloitus Minä olen hullu -levylle, se on ovi ja lähtöviiva. Kappale taluttaa kuulijan Uusivirran hulluuden kallistamaan maailmaan, ottaa kädestä riuskasti kiinni muttei sysi. Näin karhea levy tarvitsee juuri tällaisen aloituksen.

Löysäläisen laulu ei tuo turvaa tai yritä pehmitellä tulevaa. Jo ensisäkeet enteilevät pahaa, vaikka kauhukuvaa ei väläytetä kuulijalle suoraan.

”Nyt lähti pojatkin Aatamin
taas naapurin omenia poimimaan”

Uusivirran sanoissa on jotain puistattavaa. Tulee tunne, että tästä ei voi seurata mitään hyvää. Laulun kertoja rakastuu epätodellisiin kiiltokuviin, muistaa vielä lapsuutensa, joka nyt on jo hyvin kaukana, tavoittamattomissa. Kertojan mieli alkaa hiljalleen pirstaloitua.

Näyttelijänäkin kunnostautuneelta Olavi Uusivirralta on julkaistu tähän mennessä viisi albumia. (Kuva: Tomi Palsa)

Löysäläisen laulu huipentuu loppuaan kohden. Yhtäkkiä kuulija huomaa, että alun rauhallisuus on poissa ja jäljellä on epätasapainoisen nuoren miehen uhma, harha ja kaipaus.

”Ja pidänkin siitä huolen, että lasini viini täyttää
ja kun pahalta alkaa näyttää
viime pisaran siitä nuolen
ja odotan, että taipuu
jo lopulta selkä mielen
jota kuristaa kahleet kielen
ja vapauden villi kaipuu”

Sanat iskevät lujaa. Löysäläisen laulussa ahdistus lyö kertojan kurkkuun kiinni ja alkoholi höllää tuota kuristusta siinä määrin, että itsensä turruttaminen tuntuu armeliaalta ratkaisulta. Kertojaa ei voi syyttää, sillä kun Löysäläisen laulua on kuunnellut jatkuvalla syötöllä kaksi päivää, jotta voisi kirjoittaa siitä jonkinlaisen läpileikkauksen, viini alkaa tuntua houkuttelevalta, jopa tarpeelliselta.

Eino Leino päätti 1920-luvulla kirjoittamansa Löysäläisen laulu -nimisen runon näin:

”On sulla sun itsesi ies”

Ei liene tarpeen korostaa, kuinka mestarillisesti Uusivirta on onnistunut kuvaamaan tämän ajatuksen kappaleessaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

SAMAAN AIKAAN MAAILMALLA

22. huhtikuuta 2008 – Volvo ilmoitti sulkevansa linja-autotehtaansa Tampereella, mikä merkitsi 213 työntekijän irtisanomista. Tehtaan tuotanto oli tarkoitus siirtää Volvon tehtaalle Puolan Wroclawiin.