Popklassikot 1986

#25 Janet Jackson – Nasty

Janet Prudence Control ja nästi poika.

Ujohkosta pikkusiskosta ei tullut isoa poptähteä helpolla. Janet Jacksonia olivat 1980-luvun alkupuolella tuottaneet muun muassa Giorgio Moroder, R&B-duo René Moore, Angela Winbush sekä omat veljet. Jälki oli laimeaa, osuessaankin vain hieman keskitasoa parempaa koneellista diskosoulia. Janetilla riitti siis kamppailtavaa myös muun kuin nuoren ikänsä ja sukunimensä kanssa.

Kun naisen kolmas albumi Control ilmestyi helmikuussa 1986 saatteinaan muun muassa elämäniloa pursuava When I Think of You ja uhitteleva Nasty, oli oma musiikillinen ääni löytynyt levyn tuottaneiden uusien ystävien Jimmy Jamin ja Terry Lewisin avulla.

Albumin teemat olivat tarkoituksellisen korostettuja ja omakohtaisia, kuten Jacksonin parhailla sooloalbumeilla ylipäätään: nuoren naisen itsenäistymisprosessi, Jacksonin klaanista irtautuminen ja menneen poispyyhintä. Temppu onnistui erinomaisesti, sillä mediassa kirjoitettiin vielä pitkään Jacksonin ”debyyttialbumista”.

Vaikka ikuiset pukumiehet Jam ja Lewis olivat jo testanneet samanlaisia ideoita S.O.S. Bandin, Cherrellen ja Alexander O’Nealin hienoilla julkaisuilla, on Control silti poikkeuksellisen hiottu timantti. Herrojen itsensä mukaan tavoitteena oli tehdä albumi, joka löytäisi tiensä jokaiseen afroamerikkalaiseen kotiin.

Visio toteutui, kenties pitkälti sen ansiosta, että Control onnistui yhdistämään afroamerikkalaisen musiikin menneisyyden ja tulevaisuuden vastaansanomattomasti. Nasty kytkeytyy muutaman muun Controlin kappaleen lailla Marvin Gayen ja Aretha Franklinin yhteiskunnallisesti kantaaottavan soulin perinteeseen. Biisin syntyyn vaikuttivat Jacksonia kadulla lähennelleet miehet, ja sanoitus onkin aina sitaatin meemiksi noussutta viimeistä säeparia myöten kuin päivitys Franklinin Respectistä.

“I’m not a prude, I just want some respect
So close the door if you want me to respond
’Cos Privacy is my middle name
My last name is Control
No, my first name ain’t ’Baby’
It’s Janet, Miss Jackson, if you’re nasty”

Nastyn rakeinen ja kasvoille sylkevä groove pohjautuu lähes kokonaan perkussiivisiin sampleihin, jotka tulivat viimein köyhemmällekin muusikkopolvelle mahdolliseksi Ensoniq Miragen kaltaisten halpojen 8-bittisten samplereiden saavuttua markkinoille. Samalla Jamin ja Lewisin tuotannosta karisevat ilmeisimmät Prince-pastissit ja hiphop saa heistä otteen.

Syntyy uusi, samplepohjainen versio R&B:stä, joka menestyy noin kymmenen vuoden ajan: swingbeat. Ja Nasty toimii tämän genren alkusysäyksenä. Michael kakoo kurkkuaan ja alkaa kyhätä omaa vastinettaan Smooth Criminalin muodossa. Kameleonttipersoonaansa vielä kehitelevä Madonna vaikuttaa hänkin jonkin aikaa kömpelöltä vanhukselta.

Törkeäntiukan grooven joukkoon mahtuu vielä Janet Jacksonin uran yllättävin laulusuoritus: kappaleen kulkua kylmähkösti ohjaileva ääni muuttuu lopussa vokaalirevittelyksi, jossa kovat biitit kohtaavat rähisevän naisen eivätkä muilta hiteiltä tuttua ilmavan ihanaa ääntä:

“Who’s that thinking nasty thoughts? Nasty boys!
Who’s that in that nasty car? Nasty boys!
Who’s that eating that nasty food? Nasty boys!
Who’s jamming to my nasty groove? Nasty boys!”

Samanlaista tietoisen ylikontrolloitua vaikutelmaa ei olisi missään nimessä välittynyt, jos Janet olisi valinnut henkisen itseravistelun ja Minneapolisin tuottajakaksikon sijaan How Will I Know’n, jota hänelle ennen Whitney Houstonia tarjottiin.

Jackson säilytti parhaimman poptatsinsa tästä eteenpäin noin 15 vuoden ajan, kunnes rouva menetti Jamin ja Lewisin mukaan täysin kiinnostuksensa omakohtaiseen laulunkirjoittamiseen. Tämä tapahtui siis ennen sitä surullisenkuuluisaa ”wardrobe malfunctionia”. Ehkä Justin Timberlakellekin olisi vain pitänyt antaa näästisti kyynärpäätä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Jacksonin varsinainen debyytti vuodelta 1982, Soul Train -ohjelmassa playbackina esitetty Young Love.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!