Popklassikot 1990

#25 Helmet – Bad Mood

Helmet, ruutupaitoja ja stop and go -riffittelyä.

Kypärä.

Yhtyeen nimi on kypärä ja se takoo jämptiä rytmimusiikkia, josta suuri osa kuulostaa siltä kuin soitto olisi veitsellä leikattua. Tällaista ei ollut vielä vuoden 1990 tietämissä liiemmin metallipiireissä tavattu, semminkin kun lyhyttukkaiset musikantit näyttivät hevimorköjen sijaan vihaisilta kirjastoapulaisilta.

Eikä Helmet varsinaisesti metallia soittanutkaan, vaikka säröä matalavireisessä kitarassa oli kosolti, laulu meni usein rähjäämiseksi ja rummut paukkuivat tulisesti. Taustalla hehkui vankkaa osaamista niin jazzin, orkesterimusiikin kuin punkinkin parista, mikä kuului raikkaana erilaisuutena. Tyylimääritystä lievennettiinkin nimeämällä ulosanti vaihtoehtometalliksi tai post-hardcoreksi.

Fugazin ja Prongin kaltaisten uranuurtajien ohella Helmet toi stop and go -riffittelyn tiedostavan vaihtoehtofanin – ja metallijengin – tietoisuuteen ja kietoi useimmat sen terävien rytmien pauloihin. Helmetin debyyttilevyn musiikillisesti jalostuneimmasta päästä oleva Bad Mood on tehokkaasta kirurgiriffistä priimaesimerkki.

Bad Mood on pariminuuttinen, primitiivinen rypistys. Se rakentuu 1/8-tahdin mittaisen tauon lataaman puujalkariffin sekä monisäikeisesti soinnutetun b-osan varaan. Silti osaset ja etenkin niiden käsittely vankistavat kappaleen kokonaiseksi teokseksi, jossa on vimmaa ja yllätyksiä, melua ja melodiaa. Kappale on aluksi äärimmäisen ryhdikäs, mutta lipeää epäkeskoon arvaamattomuuteen.

Puoliväliin jälkeen yhtye siirtyy vapaamuotoiselle noise-rock-vaihteelle, ja jazz-koulutetun kitaristi-solisti Page Hamiltonin mieltymys sekä säröön että meluun silaa kappaleen klimaattisen loppupuoliskon maaniseen sävyyn. Mies sooloilee – tai pikemminkin mekastaa kitaransa kanssa – ja ärjyy kappaleen nimeä muun yhtyeen rynkyttäessä vimmaisesti taustalla.

Bad Mood ei ole Helmetin paras kappale, ei edes paras esitys Strap It On -debyytiltä. Oikeastaan se vasta antaa vahvoja viitteitä siitä, kuinka vakuuttavaksi Helmetin ilmaisu oli kiteytymässä parilla seuraavalla levyillä.

Kappale on silti oman alansa helmi kaikessa ytimekkyydessään ja kyvyssään yhdistää militanttia täsmällisyyttä ja huuruista sekoilua. Suolaista ja makeaa. Ilman toista ei kumpikaan maistuisi miltään.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!