Popklassikot 1996

#25 George Michael – Fastlove

George Michael – kelpaisiko seksi?

George Michael – kelpaisiko seksi?

Eräs rockin suurista myyteistä on rockarien jumalaton elämä ja hillitön irstailu. Etenkin vanhenemaan päin olevien rocktähtien kohdalla homeeriset seksisuoritukset jäävät kuitenkin usein mytologian tasolle – blondit kaksoset vaihtuvat Downton Abbey -maratoneihin, harkitsematon kalojen käyttö epäsiveellisiin tarkoituksiin vaihtuu teekupposeen ja seksiorgiat golfkenttien vihreään kutsuun. Edellyttäen tietysti, että niitä koskaan olikaan.

Tämä ei kuitenkaan päde George Michaeliin. Hän on bailannut myös kypsemmällä iällä kovempaa kuin useimmat rocktähdet koskaan.

Toinen elimellisesti tietynlaiseen rockiin yhdistetty asia on ajatus aitoudesta, todenmukaisuudesta. Rockmiehen musiikin koskettavuuden takaa se, että hän kuvaa siinä aitoja asioita, elettyä elämää, sydänverellä ansaittuja kokemuksia. Tietysti yhtäläisyysmerkkien piirtäminen musiikin aitouden, sanoitusten kertojaäänien ja itse artistin välille on hölmön hommaa. Tuskinpa moni uskoo Bruce Springsteenin ihan oikeasti ehtivän kartanostaan Jerseyn työläisosien kulmakuppiloihin kovin usein.

On silti aika hauskaa, että eräs eniten fiktion ja faktion rajoja hämärtävistä ja elämäänsä inhorehellisimmin kuvaavista valtavirran artisteista on funkyllä teinipopilla aloittanut ja pehmeän soulahtavalla pop- ja tanssimusiikilla jatkanut homomies George Michael.

Michael ei pahemmin suodattimista perusta. Kun hän 1990-luvun puolivälissä oli puolittain pakotettu tulemaan ulos kaapista LAPD:n undercover-poliisin houkuteltua hänet seksipuuhiin yleisessä vessassa, Michael olisi voinut vajota häpeissään pienimpään löytämäänsä maanrakoon.

Sen sijaan hän teki tapahtumasta hillittömän musiikkivideon, joka alkaa saksalaisen pornoleffan parodiana ja jatkuu kuvaten kuinka poliisi kyttää salaa lempiviä pareja kameroiden ja helikopterien avulla. Video huipentuu yleiseen vessaan, joka muuntuu klosettidiskoksi, kun pisuaarit pyörähtävät yllättäen fabulööseiksi kimallepöntöiksi ja diskopallot laskeutuvat ilmanvaihtoaukoista. Michael ja kumppanit tanssivat ja semistrippaavat patukat ojossa poliisin asuihin sonnustautuneena. Lopussa miespoliisit suutelevat intohimoisesti.

Tämän hienompaa yhtäaikaista ulostuloa ja keskisormen heristystä turhanpäiväisyyksiin keskittyvälle virkavallalle ei voisi kuvitella.

Samaa henkeä on myös Fastlovessa, joka oli äärimmäisen rehellinen kappale Michaelin omasta elämästä – ilman että moni sitä aikanaan tiesi.

Tavallisemman popartistin tapauksessa alla olevan kaltaiset sanoitukset olisivat pelkkää sanahelinää – ammattisanoittajan ketään loukkaamatonta täytettä radioaalloille.

”In the absence of security
Made my way into the night
Stupid Cupid keeps on calling me
But I see nothing in his eyes
I miss my baby, oh yeah
I miss my baby tonight
So why don’t we make a little room
In my BMW babe
Searchin’ for some peace of mind”

Michaelin tapauksessa ne kuitenkin olivat silkkaa totta. Hänen salainen rakastettunsa Anselmo Feleppa oli kuollut kolme vuotta sitten aidsiin edes Michaelin perheen tietämättä hänen olemassaolostaan. Michael oli tuuliajolla. Hän ei ollut koskaan myöskään lopettanut anonyymin seksin ”kruisaamista” puistoissa ja muilla yleisillä paikoilla.

Kappaleen julkaisuvuonna alkanut suhde Kenny Gossiin ei sen koommin hillinnyt Michaelin toimintaa. Seksi ei ollut hänelle pelkkä huvite vaan pakkomielle; pikaseksi tuntemattomien kanssa tarjosi hetkellisen unohduksen pään sisällä raivoavista mainingeista silloin, kun pelkät huumeet eivät riittäneet – mikä oli usein.

Michael tunsi itsensä rikkinäiseksi, yksinäiseksi ja poikkeavaksi. Aiemmin kappaleessa hän laulaa:

”My friends got their ladies
They all have babies
But I just wanna have some fun

Baby, I ain’t Mr. Right”

Kuinka totta se olikaan. Vielä kaapissa olleen Michaelin korteissa ei ollut sen koommin vaimoa kuin vauvaakaan, sillä hetkellä tai koskaan. Hänen katkeransuloinen mutta lopulta näköalaton osansa oli viilettää kaupungin yössä hetken huvitusta etsien.

Ei pidä silti ajatella, että Fastlove olisi jonkinlainen postmoderni itkuvirsi, etupäässä traaginen kappale. Päinvastoin: se saa anonyymin pikaseksin, sirpaleisen sielun ja suurkaupungin hämärän kuulostamaan hyvinkin glamorööseiltä, seksikkäiltä ja kutsuvilta konsepteilta.

Mutta kuten parhaissa diskokappaleissa aina, lauantai-illan huumaan yhdistyy haikeuden elementti: nyt on paras juhlia, sillä aamu, arki, todellisuus ja oma kuolevaisuus odottavat aivan nurkan takana.

George Michaelin juhlat eivät loppuneet 1990-luvulla vaan ovat jatkuneet otsikkoja myöten aina meidän päiviimme asti.

Toivottavasti Michaelin mielenrauha vielä löytyy, sillä tietyllä iällä katkeransuloisuudesta alkaa olla jäljellä vain katkeruus ja juhlista loppumaton krapula.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!