Popklassikot 1978

#25 Cheap Trick – Surrender

”This next one is the first song on our new album. It just came out this week and this song is called Surrender.”

Sanoja seuraa lyhyt lähtölaskenta ennen kuin massiivinen kitaravalli hukuttaa 12 000 japanilaisfanin kirkumisen. Ja heti kohta Robin Zander alkaa kertoa kitaristi Rick Nielsenin kanssa opettavaista tarinaa:

”Mother told me, yes, she told me I’d meet girls like you /
She also told me, ’Stay away, you’ll never know what you’ll catch’”

Hardrockin tekstien kuunteleminen vastaa mielekkyydeltään usein liimanhaistelua. Surrenderin kestävyys tulee kuitenkin siitä, että hyökyaaltoa muistuttavan kitararockin seassa on aitoja oivalluksia.

Toisin kuin voisi luulla, Surrenderin aihe ei ole vanhempien nalkutus, vaan teinin hidas herääminen ja epäusko siitä keitä hänen vanhempansa oikein ovatkaan.

”Now, I had heard the WACS recruited old maids for the war /
But mommy isn’t one of those, I’ve known her all these years”

Kertosäe vakuuttaa teinin hyväksyvän kaikesta huolimatta vanhempansa ja antautuvansa heidän ohjeilleen:

”Mommy’s alright, Daddy’s alright, they just seem a little weird /
Surrender, surrender, but don’t give yourself away”

Toisen kertosäkeen jälkeen tapahtuu kuitenkin jotain. Yksi rockhistorian voitokkaimmista modulaatiosta johtaa yhtyeen kolmanteen säkeistöön. Siinä kertoja huomaa vanhempiensa kuuntelevan Kiss-levyjä ja kuhertelevan sohvalla nukkumaanmenoajan jälkeen. Kauhukseen hän joutuu kysymään: ovatko he ehkä coolimpia kuin hän itse?

”Whatever happened to all this season’s losers of the year /
Ev’ry time I got to thinking, where’d they disappear /
When I woke up, mom and dad are rolling on the couch /
Rolling numbers, rock and rolling, got my Kiss records out”

Viimeisellä kerralla kertosäe meneekin vakuuttelun puolelle: paitsi isä ja äiti, myös me muut olemme okei, olemmehan?

Juuri tämän oivalluksen takia Surrender sai definitiivisen versionsa vasta At Budokan -livelevyllä. Cheap Trick lauloi koko sodanjälkeiselle sukupolvelle: me olemme ok, vanhempamme ovat ihan ok.

Olisi hienoa ajatella viestin resonoineen poikkeuksellisen vahvasti katkerien sotamuistojen ja tiukkojen perheroolien sitomassa Japanissa. Sisäinen skeptikkoni kuitenkin epäilee, että kuinkahan hyvin sumohallin äänentoisto vie viestin perille yli kirkuvan yleisön.

Mutta väliäkö hällä. Me saamme siitä selvän.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!