Popklassikot 1994

#25 Bruce Springsteen – Streets Of Philadelphia

Pomo ei lipsynkkaa musiikkivideoissakaan.

On tavallaan hassua, että ensitapaamiseni Pomon kanssa tuli vuonna 1994 tämän kappaleen ja Music Televisionin kautta. Streets of Philadelphia kun on Bruce Springsteenin tuotannon epätyypillisin single. Poissa ovat kitarat, saksofoni ja stadionin kokoiset kertosäkeet. Tilalla koneellisen kuuloinen rumpukomppi, syntetisaattorimatto ja lakoninen puhelaulu.

“I was bruised and battered and I couldn’t tell what I felt
I was unrecognizable to myself
I saw my reflection in a window I didn’t know my own face
Oh brother are you gonna leave me wastin’ away
On the streets of Philadelphia”

Kappale olikin Springsteenille poikkeuksellinen tilaustyö, jonka hän kirjoitti Jonathan Demmen HIV-potilaasta kertovaan elokuvaan Philadelphia. Demme ohjasi myös kappaleen karun videon, jota sitäkin voi pitää epätyypillisenä videoita vastaan pitkään hangoitelleelle Springsteenille.

(Tälläkään kertaa Springsteen ei suostunut huulisynkkaan, vaan videon lauluosuudet nauhoitettiin kuvaustilanteessa pomon huppariin kätketyllä mikrofonilla. Niinpä kappaleen video- ja levyversiot ovat itse asiassa erilliset).

Joskus kuiskaamalla saa enemmän huomiota kuin huutamalla. Kappaleen alakuloisessa tunnelmassa on kiistatonta voimaa, joka erottui edukseen MTV:n videovirrassa.

En huomannut sitä yksin. Streets of Philadelphia voitti Oscarin ja pinon Grammyja, nousi kymmenkunnan maan listaykköseksi ja antoi Springsteenille hänen toistaiseksi viimeisen top 10 -hittinsä Yhdysvalloissa.

Minulle kappaleen tärkein saavutus kuitenkin oli, että se sai minut ostamaan Springsteen Greatest Hits -kokoelman – ja sen kautta tutustumaan yhteen kaikkien aikojen suosikeistani.

Epätyypillinen Streets of Philadelphia on sen sijaan painunut kokolailla unholaan niin minulta kuin Pomoltakin. Keikkasettiin kappale ei ole mahtunut kuin muutamia kertoja tällä vuosituhannella. Itse en ollut kuunnellut laulua varmaan vuosikymmeneen ennen tämän tekstin kirjoittamista.

Uusi pyöräytys soittimessa kuitenkin osoitti, etteivät vuodet olleet vieneet kappaleen tenhoa. Vaikka Streets of Philadelphia jäi Pomon uralla pikemmin sivuaskeleeksi kuin uudeksi aluksi, on se hyvä muistutus siitä, kuinka mielenkiintoisin musiikki syntyy yleensä silloin, kun tekijä haastaa itsensä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Harvinainen liveversio vuodelta 1995. (Videossa on pelkkä ääni.)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!